Kesällä Fredrikinkadulla aloittanut ravintola Kolo on jälleen erinomainen osoitus nuorten ravintola-alan yrittäjien osaamisesta. Pieni, noin 25-paikkainen ravintola tuntuu keränneen pelkkää kiitosta maistuvasta ruoastaan, rennosta palvelustaan sekä edullisista hinnoistaan.
Keittiön tervehdyksestä lähtien annokset olivat loistavia. Blinien kanssa tarjoiltu muikunmäti oli ensiluokkaista, ja sitä oli riittävästi. Vihersimpukoiden Rockefeller-kuorrutus oli erinomainen, ja pääruoissa taso vain parani. Erityisesti kotimainen hirven ulkofile ilahdutti listalla ja hurmasi lautasella. Tarjoilijan suosittelemat juomat täydensivät hienosti annoksia. Menun ainoa epätäydellisyys löytyi crème brûléestä, joka olisi hyytynyt vähemmälläkin kananmunalla. Tarte Tatin sen sijaan oli mainio jälkiruoka.
Kolon ruokalista vaihtuu viikoittain, ja kotimaisia herkkuja on hienosti tarjolla. Kolmen ruokalajin menun saa vapaasti valita päivän vaihtoehdoista 45 euron hintaan. Toistaiseksi ravintola Kolo on pitänyt melko matalaa profiilia, ja pöydän on saanut parin viikon päähän jopa lauantaille. Sana erinomaisesta ravintolasta leviää nopeasti, joten alkuvuodelle varauksia on jo paljon. Kolon herkkuja voi käydä testaamassa kuitenkin myös lounaalla, joka on erinomainen ja kohtuuhintainen.
maanantai 19. joulukuuta 2011
torstai 15. joulukuuta 2011
Blini
Helsinki on saanut mainion lisän pikaruokatarjontaansa. Sturenkadulla aloittanut Blini tarjoaa Venäjältä tuttuja blinejä, eli ohuita ranskalaisia crêpejä muistuttavia vehnälettuja suolaisen (3-6€) tai makean (2-3€) täytteen kera. Yksi suolainen blini riittää tyydyttämään nälän, ja ainakin kinkku-juustotäyte ja sieni-perunatäyte olivat hyviä. Lisäksi listalla on pelmenejä ja muutamia muita venäläisiä herkkuja.
Blinissä on ehdottomasti aitoa venäläisen blinikuppilan tunnelmaa. Täytevalikoima on Pietarin blinikioskeista tuttu, joskin hieman suppeampi. Juomistakin löytyy venäläinen makea kotikalja kvas, marjajuoma mors sekä Venäjällä tärkeä ruokajuoma tee. Annokset tulevat pöytään yksitellen sitä mukaa kuin ne valmistuvat, kuten Venäjällä yleensä. Henkilökuntakin puhuu lähinnä venäjää.
Kahdeksan aikaan arki-iltana Blini ei ollut mikään pikaruokala, sillä tupa oli täynnä ja annoksia joutui odottamaan melko kauan. Palvelu oli hieman kaoottista mutta erittäin ystävällistä, ja annokset löysivät lopulta perille. Blini sijaitsee valitettavasti hieman syrjässä, mutta siellä kannattaa ehdottomasti pistäytyä. Blinejä saa aina iltakymmeneen asti.
Blinissä on ehdottomasti aitoa venäläisen blinikuppilan tunnelmaa. Täytevalikoima on Pietarin blinikioskeista tuttu, joskin hieman suppeampi. Juomistakin löytyy venäläinen makea kotikalja kvas, marjajuoma mors sekä Venäjällä tärkeä ruokajuoma tee. Annokset tulevat pöytään yksitellen sitä mukaa kuin ne valmistuvat, kuten Venäjällä yleensä. Henkilökuntakin puhuu lähinnä venäjää.
Kahdeksan aikaan arki-iltana Blini ei ollut mikään pikaruokala, sillä tupa oli täynnä ja annoksia joutui odottamaan melko kauan. Palvelu oli hieman kaoottista mutta erittäin ystävällistä, ja annokset löysivät lopulta perille. Blini sijaitsee valitettavasti hieman syrjässä, mutta siellä kannattaa ehdottomasti pistäytyä. Blinejä saa aina iltakymmeneen asti.
torstai 8. joulukuuta 2011
Vapiano
Saksalainen pikaruokaketju Vapiano on majoittunut Rautatientorin tuntumaan. Vapiano tarjoaa italialaista ruokaa, pääosin pizzaa ja pastaa, itsepalveluperiaatteella. Ostokset ladataan käynnin alussa saatavalle kortille ja ruoat sekä juomat tilataan ja haetaan tiskiltä. Vaikka palveluperiaate on pitkälti pikaruokaketjuista tuttu, miljöö on huomattavasti McDonald’sia viihtyisämpi ja ruoka parempaa. Silti Vapiano vie Helsingin ravintolakulttuuria väärään suuntaan, sillä itsepalvelua täällä on harrastettu aivan riittävästi. Myös keskinkertaista pizzaa ja pastaa löytyy muualtakin, joten Vapianon vahvuus on lähinnä sijainti ydinkeskustassa, jossa hyviä ravintolavaihtoehtoja on vähän.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Putte's Bar & Pizza
Helsingistä on edelleen vaikea löytää kelvollista pizzaa. Helsingin Sanomien kehujen jälkeen Kalevankadulle avatussa Putte's Bar & Pizzassa on siis pakko käydä.
Tila on kolkko, erityisesti alkuillasta, kun ravintola on lähes tyhjä. Pizzalista on lyhyt ja pizzat yksinkertaisia, ja hyvä niin, sillä hyvistä raaka-aineista tehtyyn pizzaan ei tarvitse laittaa valtavaa täytearsenaalia. Pizzat tarjoillaan pienen raastesalaatin kera, ja ruokalistalla on kevyempää ruokaa kaipaaville myös muutama salaattivaihtoehto.
Puten pizzat eivät sorru ainakaan tyypillisimpään virheeseen, sillä pohjassa on riittävästi suolaa. Kun lisäksi tomaattikastike ja mozzarella ovat maukkaita ja basilika tuoretta, ainakin margherita maistuu. Italialaisen pizzan tyyliin muissakin Puten pizzoissa täytettä on maltillisesti, juuri niin kuin kuuluukin. Puten pizzat ovat siis Helsingin parhaimmistoa, mihin ei tietenkään vaadita ihmeitä, ainoastaan hyvät raaka-aineet. Samalla Putte's nousee myös baariruokaa tarjoavien paikkojen kärkeen, sillä harvasta baarista saa näin laadukasta ruokaa oluen kylkeen.
Tila on kolkko, erityisesti alkuillasta, kun ravintola on lähes tyhjä. Pizzalista on lyhyt ja pizzat yksinkertaisia, ja hyvä niin, sillä hyvistä raaka-aineista tehtyyn pizzaan ei tarvitse laittaa valtavaa täytearsenaalia. Pizzat tarjoillaan pienen raastesalaatin kera, ja ruokalistalla on kevyempää ruokaa kaipaaville myös muutama salaattivaihtoehto.
Puten pizzat eivät sorru ainakaan tyypillisimpään virheeseen, sillä pohjassa on riittävästi suolaa. Kun lisäksi tomaattikastike ja mozzarella ovat maukkaita ja basilika tuoretta, ainakin margherita maistuu. Italialaisen pizzan tyyliin muissakin Puten pizzoissa täytettä on maltillisesti, juuri niin kuin kuuluukin. Puten pizzat ovat siis Helsingin parhaimmistoa, mihin ei tietenkään vaadita ihmeitä, ainoastaan hyvät raaka-aineet. Samalla Putte's nousee myös baariruokaa tarjoavien paikkojen kärkeen, sillä harvasta baarista saa näin laadukasta ruokaa oluen kylkeen.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Fishmarket
Ravintoloiden erikoisviikot antavat hyvän mahdollisuuden tilata jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa. Nyt Fishmarket ja Kämp tarjoavat parin viikon ajan ostereita ja hummereita erikoishintaan.
Fishmarketin grillattu hummerinpuolikas oli hintansa väärti, sillä hummeri oli maukasta ja grillauksen maku tuli hienosti esiin. Kuorrutettu hummeri ei ollut yhtä onnistunut, mutta maistui kyllä. Hummerit tarjoillaan yksinkertaisesti valkosipulimajoneesin kera, ja tarjoukseen sisältyy lasillinen Grüner veltliner -valkoviiniä. Sinänsä tunnelmallinen ja viihtyisä Fishmarket oli kuitenkin ehkä väärä valinta, sillä Kämpin talviterassi Esplanadilla näyttää vieläkin houkuttelevammalta.
Fishmarketin grillattu hummerinpuolikas oli hintansa väärti, sillä hummeri oli maukasta ja grillauksen maku tuli hienosti esiin. Kuorrutettu hummeri ei ollut yhtä onnistunut, mutta maistui kyllä. Hummerit tarjoillaan yksinkertaisesti valkosipulimajoneesin kera, ja tarjoukseen sisältyy lasillinen Grüner veltliner -valkoviiniä. Sinänsä tunnelmallinen ja viihtyisä Fishmarket oli kuitenkin ehkä väärä valinta, sillä Kämpin talviterassi Esplanadilla näyttää vieläkin houkuttelevammalta.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Gaijin
Kaakkoisaasialaisia ruokia tarjoavan Farangin tekijät ovat avanneet toisen ravintolan Bulevardille. Gaijin keskittyy pohjoisaasialaiseen ruokaan. Ravintolassa hyödynnetään Farangin onnistumisia; kattava drinkkilista raikkaita juomia, monipuolinen tarjonta aasialaisia makuja, huoliteltu miljöö ja hyvä palvelu toimivat myös Gaijinissa.
Gaijinin ruoka maistui, mutta aivan Farangin tasolle se ei yltänyt. Porsaan ribseistä puuttui hapokkuus, jolloin makeutta oli hieman liikaa. Pekingin ankka oli suussa sulavan mureaa, mutta maultaan se ei yltänyt lähellekään Pekingin katukeittiöiden tasoa.
Ravintola oli kuitenkin torstai-iltana täynnä, joten hyvälle aasialaiselle ruoalle tuntuu Helsingissä olevan kysyntää.
Gaijinin ruoka maistui, mutta aivan Farangin tasolle se ei yltänyt. Porsaan ribseistä puuttui hapokkuus, jolloin makeutta oli hieman liikaa. Pekingin ankka oli suussa sulavan mureaa, mutta maultaan se ei yltänyt lähellekään Pekingin katukeittiöiden tasoa.
Ravintola oli kuitenkin torstai-iltana täynnä, joten hyvälle aasialaiselle ruoalle tuntuu Helsingissä olevan kysyntää.
maanantai 15. elokuuta 2011
Tertin kartano
Mikkelin kupeessa valtatie 5:n varressa sijaitseva Tertin kartano poikkeaa monella tavalla tyypillisistä suomalaisista matkailuyrityksistä. Kartanon miljöö on harvinaisen viimeistelty, tarjonta monipuolinen ja palvelu poikkeuksellisen aktiivista.
Lounas Tertin kartanon kahvilassa nautitaan seisovasta pöydästä. Valikoima oli riittävän runsas ja tietysti perinteinen. Pääruoan pitkään kypsytetty porsas oli erinomainen. Lounaan hinta on kuitenkin Helsingin tasolla.
Itse ravintola levittäytyy kartanon saleihin, ja illalliskattaus on harvinaisen juhlava. Illallinen jäi tällä kertaa testaamatta, mutta on varmasti kokeilemisen arvoinen.
Lisämyyntiä kahvilan, ravintolan ja majoituksen lisäksi pyritään saamaan myymällä mm. kartanon hilloja ja mehuja. Tertin kartanolla on myös verkkokauppa, mutta Mikkelin suunnalla liikkujien kannattaa ehdottomasti pistäytyä itse paikalla.
Lounas Tertin kartanon kahvilassa nautitaan seisovasta pöydästä. Valikoima oli riittävän runsas ja tietysti perinteinen. Pääruoan pitkään kypsytetty porsas oli erinomainen. Lounaan hinta on kuitenkin Helsingin tasolla.
Itse ravintola levittäytyy kartanon saleihin, ja illalliskattaus on harvinaisen juhlava. Illallinen jäi tällä kertaa testaamatta, mutta on varmasti kokeilemisen arvoinen.
Lisämyyntiä kahvilan, ravintolan ja majoituksen lisäksi pyritään saamaan myymällä mm. kartanon hilloja ja mehuja. Tertin kartanolla on myös verkkokauppa, mutta Mikkelin suunnalla liikkujien kannattaa ehdottomasti pistäytyä itse paikalla.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Sunn
Moni ruokailija varmasti yllättyisi siitä, miten suuri osa ruoasta valmistetaan ravintoloissa etukäteen. Hyvät esivalmistelut ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta pääruoka saadaan alle puolessa tunnissa pöytään. Ruokalistaa laatiessa on tärkeää miettiä, mihin kunkin keittiön resurssit riittävät: valkosipuliperunat voi ja pitääkin valmistaa etukäteen, uusia perunoita sen sijaan ei voi keittää edellisenä päivän ja sitten lämmittää tarjolle.
Ravintola Sunnissa esivalmistelut on viety aivan liian pitkälle, sillä kahden hengen illalliseen osui kaksi todellista virhettä. Alkuruoaksi valitun tartarpihvin kanssa tarjottiin raa’an keltuaisen sijaan uppomuna. Sinänsä yhdistelmä toimii, mutta uppomuna oli jääkaappikylmä, eikä siten maistunut miltään. Toinen virhe tuli maksan lisäkkeeksi suositeltujen uusien perunoiden kanssa, sillä ne olivat selvästi etukäteen keitettyjä, eivätkä edes sisältä lämpimiä.
Sunnin ruokalistalta löytyy monta houkuttelevaa annosta, ja haukimureke olikin mainio pääruoka. Hinnat ovat kohtuullisia, ja annoksella kunnianhimoa hinta-laatusuhteen voi saada erinomaiseksi. Sijainti Senaatintorin laidalla on hyvä ja miljöö muovimattoa lukuun ottamatta onnistunut. Pienillä parannuksilla Sunn voi nousta suosituksi ruokaravintolaksi, mutta näin epätasaisella laadulla se ei pitkään pärjää.
Ravintola Sunnissa esivalmistelut on viety aivan liian pitkälle, sillä kahden hengen illalliseen osui kaksi todellista virhettä. Alkuruoaksi valitun tartarpihvin kanssa tarjottiin raa’an keltuaisen sijaan uppomuna. Sinänsä yhdistelmä toimii, mutta uppomuna oli jääkaappikylmä, eikä siten maistunut miltään. Toinen virhe tuli maksan lisäkkeeksi suositeltujen uusien perunoiden kanssa, sillä ne olivat selvästi etukäteen keitettyjä, eivätkä edes sisältä lämpimiä.
Sunnin ruokalistalta löytyy monta houkuttelevaa annosta, ja haukimureke olikin mainio pääruoka. Hinnat ovat kohtuullisia, ja annoksella kunnianhimoa hinta-laatusuhteen voi saada erinomaiseksi. Sijainti Senaatintorin laidalla on hyvä ja miljöö muovimattoa lukuun ottamatta onnistunut. Pienillä parannuksilla Sunn voi nousta suosituksi ruokaravintolaksi, mutta näin epätasaisella laadulla se ei pitkään pärjää.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Jadgar
Etnisten ravintoloiden tarjonta Helsingissä on edelleen laihaa. Lähes kaikki kiinalaiset ravintolat tarjoavat samaa kantonilaiseen keittiöön etäisesti viittaavaa tavaraa, eivätkä kebab-paikatkaan erilaisuudellaan loista. Muutama pieni askel oikeaan suuntaan on kuitenkin otettu: Cafe Nopal Helsingin keskustassa tarjoaa aitoa meksikolaista ruokaa vastapainona 90-lukulaiselle texmexille, ja Kalliosta löytyy ukrainalainen, Itäkeskuksesta jopa etiopialainen ravintola.
Helsingin ensimmäinen ja tiettävästi ainoa etiopialainen ravintola Jadgar ei tarjoa afrikkalaista tunnelmaa, mutta ruoka on hyvää. Erilaisia maukkaita liha- ja kasvismuhennoksia tarjotaan perinteisen happaman ja litteän leivän kanssa, jonka avulla muhennoksia syödään sormin. Ravintolan heikkoudet ovat lähiökapakan miljöö sekä sijainti kaukana keskustasta.
Helsingin keskustaan tarvitaan ehdottomasti lisää hyviä etnisiä ravintoloita, jotka ovat auki myös iltaisin. Tutun tarjonnan sijaan ravintoloiden tulisi erikoistua esimerkiksi sichuanilaiseen, georgialaiseen tai johonkin afrikkalaiseen keittiöön, yhdistää hyvään ruokaan huolella suunniteltu miljöö ja korostaa omaa, tyypillisesti eurooppalaista sosiaalisempaa ruokailukulttuuriaan. Lisämakua toisi aito hiiligrilli, joka kuuluu olennaisena osana ainakin kaukasialaiseen ja keskiaasialaiseen keittiöön.
Epäilemättä Suomen viranomaiset suhtautuvat negatiivisesti kaikkiin uusiin ideoihin ja monien maahanmuuttajien on vaikea ylittää byrokratian muureja. Mutta esimerkiksi somaleille sen ei pitäisi olla ylivoimaista, sillä suuri osa heistä on jo Suomessa syntyneitä ja kasvaneita. Miksi Helsingissä ei siis ole yhtään somaliravintolaa?
Helsingin ensimmäinen ja tiettävästi ainoa etiopialainen ravintola Jadgar ei tarjoa afrikkalaista tunnelmaa, mutta ruoka on hyvää. Erilaisia maukkaita liha- ja kasvismuhennoksia tarjotaan perinteisen happaman ja litteän leivän kanssa, jonka avulla muhennoksia syödään sormin. Ravintolan heikkoudet ovat lähiökapakan miljöö sekä sijainti kaukana keskustasta.
Helsingin keskustaan tarvitaan ehdottomasti lisää hyviä etnisiä ravintoloita, jotka ovat auki myös iltaisin. Tutun tarjonnan sijaan ravintoloiden tulisi erikoistua esimerkiksi sichuanilaiseen, georgialaiseen tai johonkin afrikkalaiseen keittiöön, yhdistää hyvään ruokaan huolella suunniteltu miljöö ja korostaa omaa, tyypillisesti eurooppalaista sosiaalisempaa ruokailukulttuuriaan. Lisämakua toisi aito hiiligrilli, joka kuuluu olennaisena osana ainakin kaukasialaiseen ja keskiaasialaiseen keittiöön.
Epäilemättä Suomen viranomaiset suhtautuvat negatiivisesti kaikkiin uusiin ideoihin ja monien maahanmuuttajien on vaikea ylittää byrokratian muureja. Mutta esimerkiksi somaleille sen ei pitäisi olla ylivoimaista, sillä suuri osa heistä on jo Suomessa syntyneitä ja kasvaneita. Miksi Helsingissä ei siis ole yhtään somaliravintolaa?
tiistai 14. kesäkuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Kitchen g18
Kuluvan kevään aikana toimintansa aloittanut Kitchen g18 tarjoaa hyvää ruokaa Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa. Omistajat tunnetaan muun muassa mainioista Soppakeittiöistä Hakaniemen hallissa ja Kauppahallissa.
Helsingissä on kuitenkin jo niin paljon hyviä ravintoloita, että pelkästään hyvällä ruoalla on vaikea erottua. Vaikka kaikki illan annokset olivat onnistuneita, on vaikea löytää syytä valita juuri Kitchen g18, kun tarjolla ovat myös Ateljé Finne, Muru, Aito ja kattava lista muita laaturavintoloita. Ruokalista nojaa klassikoihin, mutta ei uskalla luottaa vain niihin. Avara miljöö on viihtyisä, muttei erotu juurikaan kaupungin ravintoloiden yleisestä linjasta. Palvelu oli ystävällistä, mutta tutun neutraalia.
Toki laadukkaita, klassiseen ruokaan keskittyviä ravintoloita tarvitaan Helsinkiin paljon. Ne ovat paikkoja, joihin yritykset vievät asiakkaitaan ja perheet isovanhempiaan, sillä tutut maut sopivat epäyhtenäiselle ruokailijajoukolle. Mutta hyvä ruoka Helsingissä jo osataan, joten nyt olisi aika panostaa tunnelmaan ja palveluun sekä omaan tyyliin. Ravintoloiden massasta erottuminen on sittenkin vielä helppoa. Sen ovat osoittaneet esimerkiksi Farang ja Lupolo.
Helsingissä on kuitenkin jo niin paljon hyviä ravintoloita, että pelkästään hyvällä ruoalla on vaikea erottua. Vaikka kaikki illan annokset olivat onnistuneita, on vaikea löytää syytä valita juuri Kitchen g18, kun tarjolla ovat myös Ateljé Finne, Muru, Aito ja kattava lista muita laaturavintoloita. Ruokalista nojaa klassikoihin, mutta ei uskalla luottaa vain niihin. Avara miljöö on viihtyisä, muttei erotu juurikaan kaupungin ravintoloiden yleisestä linjasta. Palvelu oli ystävällistä, mutta tutun neutraalia.
Toki laadukkaita, klassiseen ruokaan keskittyviä ravintoloita tarvitaan Helsinkiin paljon. Ne ovat paikkoja, joihin yritykset vievät asiakkaitaan ja perheet isovanhempiaan, sillä tutut maut sopivat epäyhtenäiselle ruokailijajoukolle. Mutta hyvä ruoka Helsingissä jo osataan, joten nyt olisi aika panostaa tunnelmaan ja palveluun sekä omaan tyyliin. Ravintoloiden massasta erottuminen on sittenkin vielä helppoa. Sen ovat osoittaneet esimerkiksi Farang ja Lupolo.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Belge
Belgialainen ravintola ei ole ideana huono: upeaan belgialaiseen olutvalikoimaan yhdistetään ranskalaistyylistä bistroruokaa. S-ryhmän hallussa idea tuntuu hukkuvan kuitenkin kokonaan, eikä ravintola Belgessä voi olla ihan varma, tuliko sittenkin astuttua sisään Sevillaan, Fransmanniin tai mitä näitä nyt on.
Belgen baarilista on mielikuvitukseton, mutta toki vuohenjuustosalaatti ja club sandwich ovat hyvin valmistettuina mainiota after work -ruokaa. Valitettavasti Belgen keittiö ei osoita minkäänlaista kunnianhimoa ja annokset olivat korkeintaan kelvollisia. Palvelu sen sijaan oli joustavaa ja ystävällistä.
Belgen baarilista on mielikuvitukseton, mutta toki vuohenjuustosalaatti ja club sandwich ovat hyvin valmistettuina mainiota after work -ruokaa. Valitettavasti Belgen keittiö ei osoita minkäänlaista kunnianhimoa ja annokset olivat korkeintaan kelvollisia. Palvelu sen sijaan oli joustavaa ja ystävällistä.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Perho
Ravintolakoulu Perhon opetusravintolassa on lähes aina käynnissä teemaviikot. Huhtikussa tarjolla on olutta ja makkaraa, toukokuussa on luvassa parsaa ja äyriäisiä.
Talon olut, Perhon rohkea, on kelpo ale. Se valittiin aperitiiviksi, sillä itse makkaroiden kanssa suositusolut oli peruslager. Talon makkarat olivat maukkaita mutta turhan vähärasvaisia. Kermassa muhennetut perunat toimivat kuitenkin hyvänä lisäkkeenä, samoin hapankaali.
Opetusravintolassa huomaa sen valtavan eron, joka tarjoilijaopiskelijan ja kokeneen, osaavan tarjoilijan välillä on. Ruoan laadussa ei yhtä suurta eroa ole, vaikka Perhossa keskimääräistä useammin toki annoksen joutuu keittiöön palauttamaan.
Koska Suomessa palveluyhteiskunta on vasta alkutekijöissään, suuri osa ravintoloiden asiakkaista tavoittelee ravintolassa edelleen täyttä vatsaa, eikä osaa arvostaa hyvää palvelua. Paras tapa kiittää on tietysti tipin jättäminen. Tyypillisesti tipit jaetaan sali- ja keittiöhenkilökunnan kesken, joten tippi toimii kiitoksena myös hyvästä ruoasta.
Talon olut, Perhon rohkea, on kelpo ale. Se valittiin aperitiiviksi, sillä itse makkaroiden kanssa suositusolut oli peruslager. Talon makkarat olivat maukkaita mutta turhan vähärasvaisia. Kermassa muhennetut perunat toimivat kuitenkin hyvänä lisäkkeenä, samoin hapankaali.
Opetusravintolassa huomaa sen valtavan eron, joka tarjoilijaopiskelijan ja kokeneen, osaavan tarjoilijan välillä on. Ruoan laadussa ei yhtä suurta eroa ole, vaikka Perhossa keskimääräistä useammin toki annoksen joutuu keittiöön palauttamaan.
Koska Suomessa palveluyhteiskunta on vasta alkutekijöissään, suuri osa ravintoloiden asiakkaista tavoittelee ravintolassa edelleen täyttä vatsaa, eikä osaa arvostaa hyvää palvelua. Paras tapa kiittää on tietysti tipin jättäminen. Tyypillisesti tipit jaetaan sali- ja keittiöhenkilökunnan kesken, joten tippi toimii kiitoksena myös hyvästä ruoasta.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Salutorget
Ravintola Salutorget on toiminut nyt pari vuotta Kauppatorin laidalla Brofeltin talon upeissa tiloissa. Kahvilan puolella on mukava terassi, ja itse ravintola sijaitsee talon 1800-luvun arvokkuutta huokuvassa sydämessä. Turistiystävällisesti se on auki seitsemänä päivänä viikossa, sunnuntaisin tosin vain brunssin ajan.
Salutorget mainostaa brunssiaan lapsiystävälliseksi, ja nimenomaan perhejuhliin ravintola hyvin sopiikin. Alle 4-vuotiaille brunssi on ilmainen, ja lastenvaunujen kanssa Salutorgetiin on helppo tulla. Juhlava miljöö, laadukas ruoka ja hyvä palvelu takaavat sen, että myös vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät. Alku- ja jälkiruoat noudetaan seisovasta pöydästä, pääruoka tarjoillaan pöytiin.
30 euron brunssi ei ole mitenkään edullinen, mutta juhlatilaisuuksiin se sopii loistavasti. Valitettavasti kuitenkin äitienpäivänä ja vappuna brunssin hinta nousee vielä noin 15 euroa. Niinä päivinä tosin ei yksikään Helsingin ravintola taida hinta-laatusuhteellaan loistaa.
Salutorget mainostaa brunssiaan lapsiystävälliseksi, ja nimenomaan perhejuhliin ravintola hyvin sopiikin. Alle 4-vuotiaille brunssi on ilmainen, ja lastenvaunujen kanssa Salutorgetiin on helppo tulla. Juhlava miljöö, laadukas ruoka ja hyvä palvelu takaavat sen, että myös vanhemmat ja isovanhemmat viihtyvät. Alku- ja jälkiruoat noudetaan seisovasta pöydästä, pääruoka tarjoillaan pöytiin.
30 euron brunssi ei ole mitenkään edullinen, mutta juhlatilaisuuksiin se sopii loistavasti. Valitettavasti kuitenkin äitienpäivänä ja vappuna brunssin hinta nousee vielä noin 15 euroa. Niinä päivinä tosin ei yksikään Helsingin ravintola taida hinta-laatusuhteellaan loistaa.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Bar Teos
Töölöstä löytyy Villettan lisäksi muitakin sydämellisen nukkavieruja arkiravintoloita, joissa voi hetken kuvitella olevansa ulkomailla. Jos Italian sijaan kaipaa Espanjaa, kannattaa kokeilla Bar Teosta.
Tapaspaikka sopii hyvin suurelle kaveriporukalle rentoon illanviettoon: listalta on helppo koota kullekin sopivan kokoinen ateria tai isompi kokoelma jaettavaksi. Tapakset maksavat alle kolme euroa, ja 12 cl talon viiniä irtoaa 2,50 eurolla. Kunnianhimosta keittiötä ei voi syyttää; listaa ei juuri vaihdeta. Tapakset ovat ihan hyviä, palvelu on enimmäkseen sujuvaa, ja ravintolatila on mukava. Tärkeintä on kuitenkin leppoisuus ja hyvä seura.
Tapaspaikka sopii hyvin suurelle kaveriporukalle rentoon illanviettoon: listalta on helppo koota kullekin sopivan kokoinen ateria tai isompi kokoelma jaettavaksi. Tapakset maksavat alle kolme euroa, ja 12 cl talon viiniä irtoaa 2,50 eurolla. Kunnianhimosta keittiötä ei voi syyttää; listaa ei juuri vaihdeta. Tapakset ovat ihan hyviä, palvelu on enimmäkseen sujuvaa, ja ravintolatila on mukava. Tärkeintä on kuitenkin leppoisuus ja hyvä seura.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Villetta
Taannoin eräs ravintoloitsija harmitteli, miten tasokasta ravintolaa on vaikea mieltää suomalaiseksi. Jos jotakin paikkaa kehutaan, sanotaan, että se on kuin ulkomailla.
Tasokkaita, nimenomaan suomalaisia ravintoloita meillä kyllä riittää, joten niitä on turha pitää enää ulkomaanihmeinä. Sen sijaan ulkomailta Suomeen voisi tuoda enemmänkin ravintoloita, jotka ovat edullisia arkipaikkoja, joihin mennään syömään perheen kanssa tai kaveriporukalla. Tällaiset ravintolat ovat omistajiensa näköisiä, henkilökunta on ammattitaidostaan ylpeä, ruoka on edullista mutta hyvää, ja tunnelma on lämmin ja rento.
Ruusulankadun Villetta on juuri tällainen paikka. Rahoja ei ole laitettu puitteisiin, mutta tunnelma on silti kotoisa ja mukava. Vaikka ravintola on niin syrjässä, että sinne tuskin kukaan eksyy tai poikkeaa hetken mielijohteesta, viikonloppuisin pöytää on vaikea saada ilman varausta. Palvelu on monikielistä teatteria. Pizzat ovat hyviä, ja niissä on kunnolla täytteitä. Ja jos jollakulla sattuu olemaan syntymäpäivä, koko ravintola tietenkin onnittelee laulamalla, suomeksi tai italiaksi.
Tasokkaita, nimenomaan suomalaisia ravintoloita meillä kyllä riittää, joten niitä on turha pitää enää ulkomaanihmeinä. Sen sijaan ulkomailta Suomeen voisi tuoda enemmänkin ravintoloita, jotka ovat edullisia arkipaikkoja, joihin mennään syömään perheen kanssa tai kaveriporukalla. Tällaiset ravintolat ovat omistajiensa näköisiä, henkilökunta on ammattitaidostaan ylpeä, ruoka on edullista mutta hyvää, ja tunnelma on lämmin ja rento.
Ruusulankadun Villetta on juuri tällainen paikka. Rahoja ei ole laitettu puitteisiin, mutta tunnelma on silti kotoisa ja mukava. Vaikka ravintola on niin syrjässä, että sinne tuskin kukaan eksyy tai poikkeaa hetken mielijohteesta, viikonloppuisin pöytää on vaikea saada ilman varausta. Palvelu on monikielistä teatteria. Pizzat ovat hyviä, ja niissä on kunnolla täytteitä. Ja jos jollakulla sattuu olemaan syntymäpäivä, koko ravintola tietenkin onnittelee laulamalla, suomeksi tai italiaksi.
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Bali-Hai
Ravintola Bali-Hai on helmikuusta alkaen jättäytynyt lounaskisasta pois ja keskittynyt vain iltaan. Tällaiselle ravintolalle se sopii, sillä Bali-Hai on baarin ja ruokaravintolan välimuoto. Punavuoressa tämän konseptin ravintoloille tuntuu riittävän asiakkaita.
Vaikka ravintolan nimi viittaa kenties eksoottisempaan ruokalistaan, Bali-Hai tarjoaa melko klassisen valikoiman salaatteja, burgereita ja pastaa. Lammasmakkarapasta keräsi kehuja, ja muutkin annokset maistuivat. Palvelu oli hieman hidasta, mutta ystävällistä. Yhden käynnin perusteella ruoan tasaisuudesta ei tietenkään voi sanoa juuri mitään, mutta illallisaikaan pöytiin tarjoiltuna 10-15 euron annokset tuntuivat hintansa arvoisilta.
Vaikka ravintolan nimi viittaa kenties eksoottisempaan ruokalistaan, Bali-Hai tarjoaa melko klassisen valikoiman salaatteja, burgereita ja pastaa. Lammasmakkarapasta keräsi kehuja, ja muutkin annokset maistuivat. Palvelu oli hieman hidasta, mutta ystävällistä. Yhden käynnin perusteella ruoan tasaisuudesta ei tietenkään voi sanoa juuri mitään, mutta illallisaikaan pöytiin tarjoiltuna 10-15 euron annokset tuntuivat hintansa arvoisilta.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Kuurna
Suurin osa Helsingin ravintoloista tyytyy valitsemaan listoilleen varmoja annoksia. Viime vuosina ainakin caesar-salaatti, valkosipulietanat, suklaafondant ja crème brûlée ovat löytyneet lähes jokaisen ravintolan ruokalistalta. Hyvässä ravintolassa kannattaa kuitenkin rohkeasti valita annos, joka kuulostaa kaikkein vähiten myyvältä. Ateljé Finnessä erinomainen valinta oli veripalttu ja Lupolon jälkiruoka ”valkosuklaata ja kirsikkaa” hurmasi syöjän, joka ei ole suuri valkosuklaan tai kirsikan ystävä.
Ravintola Kuurnan keittiö luottaa selvästi omaan osaamiseensa, sillä varmoja suosikkeja listalla ei ollut yhtään. Listan ulkopuolelta tosin löytyi takuuvarma klassikko: pippuripihvi. Jotta asiakkaan valinta osuisi hieman erikoisempaan annokseen, tarjoilijan suositus on ratkaisevan tärkeä. Kuurnassa tarjoilija ei kuitenkaan nostanut yhtään annosta ylitse muiden, ja alkuruoassa päädyttiin listan ulkopuolelta löytyneeseen tartar-pihviin. Se olikin onnistunut valinta, jota täydensi erinomainen tarjoilijan suosittelema viini. Myös pää- ja jälkiruoat jatkoivat vakuuttavaa linjaa.
Kuurnan illat koostuvat kahdesta kattauksesta, joista kiireettömyyttä arvostavan kannattaa valita myöhäisempi, kahdeksalta alkava kattaus. Viikoittain vaihtuvalla listalla on kolme alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoa sekä muutamia lisähintaan listan ulkopuolelta tilattavia annoksia. Ruoka Kuurnassa on laadukasta, miljöö viehättävä ja tunnelma sopivan rento.
Ravintola Kuurnan keittiö luottaa selvästi omaan osaamiseensa, sillä varmoja suosikkeja listalla ei ollut yhtään. Listan ulkopuolelta tosin löytyi takuuvarma klassikko: pippuripihvi. Jotta asiakkaan valinta osuisi hieman erikoisempaan annokseen, tarjoilijan suositus on ratkaisevan tärkeä. Kuurnassa tarjoilija ei kuitenkaan nostanut yhtään annosta ylitse muiden, ja alkuruoassa päädyttiin listan ulkopuolelta löytyneeseen tartar-pihviin. Se olikin onnistunut valinta, jota täydensi erinomainen tarjoilijan suosittelema viini. Myös pää- ja jälkiruoat jatkoivat vakuuttavaa linjaa.
Kuurnan illat koostuvat kahdesta kattauksesta, joista kiireettömyyttä arvostavan kannattaa valita myöhäisempi, kahdeksalta alkava kattaus. Viikoittain vaihtuvalla listalla on kolme alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoa sekä muutamia lisähintaan listan ulkopuolelta tilattavia annoksia. Ruoka Kuurnassa on laadukasta, miljöö viehättävä ja tunnelma sopivan rento.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Sushi Art
Espoon Tapiolasta on viime vuosikymmeninä muutosvastarinnan seurauksena kadonnut lähes kaikki elämä, ja vain Stockmann on pitänyt kaupunginosan jokseenkin elossa. Nyt taantumisessa on viimein nähty pohja, ja Tapiolan palvelut näyttävät monipuolistuvan.
Myös lakkauttamisen partaalla käyneen Kino Tapiolan lähettyville Tapiolan keskustan itäpuolelle on viriämässä elämää. Elokuvateatteri on kunnostettu, ja suosittu turkkilainen ravintola Kilim on muuttamassa sen kylkeen. Viereiseen rakennukseen on avattu sushiravintola Sushi Art, ensimmäinen laatuaan Tapiolassa.
Sushi Art tarjoaa perussushia perushintaan. Nigireissä oli liikaa riisiä, eikä tonnikala maistunut tuoreelta - molemmat tavallisia ongelmia Suomen sushipaikoissa. Muuten kala oli tuoretta ja hyvää. Suurin virhe tuli kuitenkin laskutuksessa: vaikka tonnikala jäi syömättä ja sen heikosta laadusta myös huomautettiin henkilökunnalle, tonnikalasashimi laskutettiin täysimääräisesti.
Myös lakkauttamisen partaalla käyneen Kino Tapiolan lähettyville Tapiolan keskustan itäpuolelle on viriämässä elämää. Elokuvateatteri on kunnostettu, ja suosittu turkkilainen ravintola Kilim on muuttamassa sen kylkeen. Viereiseen rakennukseen on avattu sushiravintola Sushi Art, ensimmäinen laatuaan Tapiolassa.
Sushi Art tarjoaa perussushia perushintaan. Nigireissä oli liikaa riisiä, eikä tonnikala maistunut tuoreelta - molemmat tavallisia ongelmia Suomen sushipaikoissa. Muuten kala oli tuoretta ja hyvää. Suurin virhe tuli kuitenkin laskutuksessa: vaikka tonnikala jäi syömättä ja sen heikosta laadusta myös huomautettiin henkilökunnalle, tonnikalasashimi laskutettiin täysimääräisesti.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Théhuone
Teen ostaminen ruokakaupasta on osoittautunut erittäin haastavaksi, ainakin jos kaipaa jotain Earl Greytä erikoisempaa. Markettien erikoistee ovat tyypillisesti esanssinmakuista hedelmäteetä, jota myydään itämaisia mielikuvia herättävällä nimellä. Laadukkaita, eri tyyppisiä maustamattomia teelaatuja on haettava erikoiskaupoista, joita Helsingissä on nykyään jo hyvin tarjolla.
Eerikinkadulla toimiva teekauppa Théhuone muutti vajaa vuosi sitten hieman suurempiin tiloihin, ja nyt Théhuoneessa on muutama pöytä, joissa voi nauttia teepannullisen paikan päällä. Valitettavasti tilan sisustus on melko kolkko, eikä tunnelma siten ole peruskahvilaa kummempi. Teevalikoima on kuitenkin erinomainen ja palvelu aina asiantuntevaa.
Eerikinkadulla toimiva teekauppa Théhuone muutti vajaa vuosi sitten hieman suurempiin tiloihin, ja nyt Théhuoneessa on muutama pöytä, joissa voi nauttia teepannullisen paikan päällä. Valitettavasti tilan sisustus on melko kolkko, eikä tunnelma siten ole peruskahvilaa kummempi. Teevalikoima on kuitenkin erinomainen ja palvelu aina asiantuntevaa.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Bar 9
Helsinkiläiset ovat ilmeisesti taantuman jälkeen löytäneet taas ulkona syömisen, sillä useista hinta-laatusuhteeltaan hyvistä ravintoloista on jo vaikea saada arki-illaksikaan pöytää lyhyellä varoitusajalla. Nälkäisenä Helsingin keskustassa pyöriminen on yleensä virhe, sillä paremman puutteessa saattaa eksyä keskustaa hallussaan pitäviin ketjuravintoloihin.
Punavuoresta on edelleen onneksi löytynyt kelvollista ruokaa ilman pöytävaraustakin, ainakin keskellä viikkoa. Kierros kannattaa aloittaa tähtäämällä Lupoloon, mutta jos se on täynnä, Uudenmaankadulla vaihtoehtoja on lisää. Tällä kertaa paikka löytyi Bar 9:stä. Bar 9 sopii mainiosti after work –paikaksi. Ruokalista on jopa melko laaja ottaen huomioon, että suuri osa baarin asiakkaista keskittyy juomapuoleen. Listalla on hyvää baariruokaa, mm. leipiä, salaatteja ja pastoja. Kuten nimikin kertoo, Bar 9 on kuitenkin ennen kaikkea baari, joten vain ruoan takia sinne ei kannata mennä. Jos oluen kylkeen kuitenkin kaipaa jotain syötävää, Bar 9 on hyvä vaihtoehto.
Punavuoresta on edelleen onneksi löytynyt kelvollista ruokaa ilman pöytävaraustakin, ainakin keskellä viikkoa. Kierros kannattaa aloittaa tähtäämällä Lupoloon, mutta jos se on täynnä, Uudenmaankadulla vaihtoehtoja on lisää. Tällä kertaa paikka löytyi Bar 9:stä. Bar 9 sopii mainiosti after work –paikaksi. Ruokalista on jopa melko laaja ottaen huomioon, että suuri osa baarin asiakkaista keskittyy juomapuoleen. Listalla on hyvää baariruokaa, mm. leipiä, salaatteja ja pastoja. Kuten nimikin kertoo, Bar 9 on kuitenkin ennen kaikkea baari, joten vain ruoan takia sinne ei kannata mennä. Jos oluen kylkeen kuitenkin kaipaa jotain syötävää, Bar 9 on hyvä vaihtoehto.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Muru
Tympeän ja välinpitämättömän asiakaspalvelun ainut vaihtoehto ei ole asiakkaan nöyrä myötäily ja kestohymy. Tämän todistaa Fredrikinkadulla sijaitseva ravintola Muru. Murussa asiakkaista huolehditaan itsensä likoon laittaen, letkeästi ja mutkattomasti. Esimerkki todellisesta asiakaslähtöisyydestä on se, ettei vain suositella sopivaa viiniä, vaan myös maistatetaan laseittain myytävää viiniä koko pöytäseurueella.
Toinen tavallinen harha on se, että jokaiselle jotakin -ajattelu ja suuri vaihtoehtojen määrä olisivat asiakaslähtöisyyttä. Murussa luotetaan omaan makuun niin paljon, että ravintolassa myydään varsinaisesti vain päivän menuta. Sen lisäksi saatavilla on muutamia vakituisia annoksia, kuten bouillabaissea. Päivän menu luvataan valmistaa erityisruokavaliot huomioon ottaen. Tämä on erinomainen ratkaisu etenkin kaikkiruokaisille asiakkaille, joita ahdistaa pitkien ruokalistojen ääressä arpominen. Kuten tarjoilijamme huomautti, näin saadaan myös keittiön hävikit pysymään kurissa.
Ruokalistan karsiminen pakottaa keittiön pysyttelemään turvallisilla vesillä annossuunnittelussa. Harmillisinta tämä oli sinänsä hyvissä jälkiruoissa. Paahtovanukas ja suklaafondantti toimivat aina, mutta niillä on vaikea ylittää odotuksia.
Edulliseksi Murua ei voi kehua: kaksi ruokalajia kustantaa 33 euroa, kolme ruokalajia 44 euroa. Varma ruoka, hyvä tunnelma ja omaleimainen palvelu tekevät paikasta kuitenkin hintansa arvoisen.
Toinen tavallinen harha on se, että jokaiselle jotakin -ajattelu ja suuri vaihtoehtojen määrä olisivat asiakaslähtöisyyttä. Murussa luotetaan omaan makuun niin paljon, että ravintolassa myydään varsinaisesti vain päivän menuta. Sen lisäksi saatavilla on muutamia vakituisia annoksia, kuten bouillabaissea. Päivän menu luvataan valmistaa erityisruokavaliot huomioon ottaen. Tämä on erinomainen ratkaisu etenkin kaikkiruokaisille asiakkaille, joita ahdistaa pitkien ruokalistojen ääressä arpominen. Kuten tarjoilijamme huomautti, näin saadaan myös keittiön hävikit pysymään kurissa.
Ruokalistan karsiminen pakottaa keittiön pysyttelemään turvallisilla vesillä annossuunnittelussa. Harmillisinta tämä oli sinänsä hyvissä jälkiruoissa. Paahtovanukas ja suklaafondantti toimivat aina, mutta niillä on vaikea ylittää odotuksia.
Edulliseksi Murua ei voi kehua: kaksi ruokalajia kustantaa 33 euroa, kolme ruokalajia 44 euroa. Varma ruoka, hyvä tunnelma ja omaleimainen palvelu tekevät paikasta kuitenkin hintansa arvoisen.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Vinoteca del Piemonte
Tamperelaiset yksityiset ravintolat ovat tiivistäneet yhteistyötään viime lokakuussa perustetun Food is Art -yhdistyksen kautta. Nyt helmikuussa yhdistys organisoi ensimmäisen kerran Tampereen kulinaariviikot, joiden tarkoituksena on kehittää Tampereen ravintolakulttuuria ja houkutella asiakkaita kokeilemaan Tampereen korkealaatuista ravintolatarjontaa. Joukko laadukkaita ravintoloita tarjoaa helmikuun ajan kolmen ruokalajin menun 37 eurolla.
Sipulikirkon vieressä sijaiseva Vinoteca del Piemonte tarjoaa hyvää ruokaa rennossa ilmapiirissä. Illan ruoka maistui, mutta annoksissa ei ollut yhtään täysosumaa. Ehkä lähimmäksi pääsi talon tiramisu, joka keräsi kovasti kiitosta. Ainoa varsinainen virhe oli hieman liian kypsä pihvi. Suositusviinit toimivat annosten kanssa hyvin, vaikkei siinäkään täydellisyyteen ylletty. Piemonten kellarista vaihtoehtoja olisi löytynyt, sillä ravintola ylpeilee yli sadan viinin valikoimallaan.
Vaikka illan annosten suhteen jäi vielä petrattavaa, Piemonte ilahduttaa tunnelmallaan ja ideoinnillaan. Ravintola järjestää muun muassa viininmaisteluiltoja, joissa yhdistellään ruokaa ja viinejä. Toivottavasti ravintolayrittäjien aktiivisuus palkitaan ja tavallisesti hiljainen helmikuu saa piristystä kulinaariviikoista.
Sipulikirkon vieressä sijaiseva Vinoteca del Piemonte tarjoaa hyvää ruokaa rennossa ilmapiirissä. Illan ruoka maistui, mutta annoksissa ei ollut yhtään täysosumaa. Ehkä lähimmäksi pääsi talon tiramisu, joka keräsi kovasti kiitosta. Ainoa varsinainen virhe oli hieman liian kypsä pihvi. Suositusviinit toimivat annosten kanssa hyvin, vaikkei siinäkään täydellisyyteen ylletty. Piemonten kellarista vaihtoehtoja olisi löytynyt, sillä ravintola ylpeilee yli sadan viinin valikoimallaan.
Vaikka illan annosten suhteen jäi vielä petrattavaa, Piemonte ilahduttaa tunnelmallaan ja ideoinnillaan. Ravintola järjestää muun muassa viininmaisteluiltoja, joissa yhdistellään ruokaa ja viinejä. Toivottavasti ravintolayrittäjien aktiivisuus palkitaan ja tavallisesti hiljainen helmikuu saa piristystä kulinaariviikoista.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Lupolo
Ravintola Elviiran sulkeminen oli suuri menetys, olihan se ehdottomasti yksi Helsingin parhaista, joskin myös aliarvostetuimmista, ravintoloista. Ravintolaharrastajan tappio osoittautui kuitenkin luultua pienemmäksi, sillä samalla paikalla avasi ovensa saman tekijäkaartin gastropub Lupolo.
Lupolo on jopa Elviiraakin parempi ravintola siksi, että samasta kekseliäästä ja huolellisesti valmistetusta ruoasta voi nyt nauttia entistä edullisemmin. Annokset ovat pelkistetympiä, mutta yhtä herkullisia. Alkuruokavalikoima koostuu muutaman euron kipoista ja kupeista, toisin sanoen laadukkaista tapaksista. Pääruoat saa kaikki alle 20 eurolla, eikä tämän tasoisia jälkiruokia saa mistään näin edullisesti.
Lupolo edustaa maailmalla jo pitkään suosiota kasvattanutta rennon, laadukkaan ja perinteistä ravintolaruokaa edullisemman ruoan suuntausta, jota meillä Suomessa todella kaivataan. Lupoloon voi mennä vain oluelle tai syödä pitkän kaavan mukaan leppoisassa tunnelmassa. Nyt tarvitaan enää aktiviisuutta asiakaskunnalta, sillä tällaisten ravintoloiden menestyminen perustuu asiakasmäärien kasvuun. Sijainti Punavuorenkadulla on hieman syrjäinen, mutta toisaalta Lupolo on vain parin korttelin päässä Uudenmaankadulta, jossa ainakin Rafla ja Bar Tapasta tarjoavat yhtä lailla rentoa tunnelmaa. Ne häviävät kuitenkin selvästi laadussa Lupololle.
Lupolo on jopa Elviiraakin parempi ravintola siksi, että samasta kekseliäästä ja huolellisesti valmistetusta ruoasta voi nyt nauttia entistä edullisemmin. Annokset ovat pelkistetympiä, mutta yhtä herkullisia. Alkuruokavalikoima koostuu muutaman euron kipoista ja kupeista, toisin sanoen laadukkaista tapaksista. Pääruoat saa kaikki alle 20 eurolla, eikä tämän tasoisia jälkiruokia saa mistään näin edullisesti.
Lupolo edustaa maailmalla jo pitkään suosiota kasvattanutta rennon, laadukkaan ja perinteistä ravintolaruokaa edullisemman ruoan suuntausta, jota meillä Suomessa todella kaivataan. Lupoloon voi mennä vain oluelle tai syödä pitkän kaavan mukaan leppoisassa tunnelmassa. Nyt tarvitaan enää aktiviisuutta asiakaskunnalta, sillä tällaisten ravintoloiden menestyminen perustuu asiakasmäärien kasvuun. Sijainti Punavuorenkadulla on hieman syrjäinen, mutta toisaalta Lupolo on vain parin korttelin päässä Uudenmaankadulta, jossa ainakin Rafla ja Bar Tapasta tarjoavat yhtä lailla rentoa tunnelmaa. Ne häviävät kuitenkin selvästi laadussa Lupololle.
maanantai 24. tammikuuta 2011
The Sketch
Vaihtuvien näyttelyiden tuominen ravintolaan ei ole uusi idea. Helsingissä tämä on olennainen osa esimerkiksi Tornin Ateljee Barin ja Ysibaarin tunnelmaa. Harvoin teokset ovat kuitenkaan yhtä elävä osa ravintolatilaa kuin lontoolaisessa ravintola Sketchissä.
Edullisemmassa Gallery-salissa on vaihtuva videotaidenäyttely, joka peittää salin seinät puolesta välistä ylöspäin. James Lambertin tilaan rakentama Look and learn -teos oli niin yhtenäinen, että se teki tilan eläväksi kuitenkaan viemättä kaikkea huomiota tai olematta liian sekava.
Suomessa palvelun tasoa selitellään joskus henkilökunnan vähyydellä. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua: Sketchissä neljään kastiin jaettu henkilökunta törmäili toisiinsa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta ei organisoitua; kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pöydässämme tapahtuu. Esimerkiksi ruoat tulivat pöytään ennen viiniä.
Ruoat olivat kuitenkin varsin kelvollisia. Hummeribisque oli erinomaista, mutta sen lisäkkeenä olevaa mitäänsanomatonta riisiä oli aivan liikaa. Kampasimpukat olivat suussasulavia. Erikseet tilattavat lisäkkeet eivät istuneet annosten hiottuihin kokonaisuuksiin. Erehdyimme tilaamaan niitä tarjoilijan suosituksesta.
Mielenkiintoinen miljöö ja enimmäkseen onnistuneet annokset kompensoivat epätasaista palvelua, joten noin 200 punnan lasku kahden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viineineen ei tuntunut kohtuuttomalta.
Edullisemmassa Gallery-salissa on vaihtuva videotaidenäyttely, joka peittää salin seinät puolesta välistä ylöspäin. James Lambertin tilaan rakentama Look and learn -teos oli niin yhtenäinen, että se teki tilan eläväksi kuitenkaan viemättä kaikkea huomiota tai olematta liian sekava.
Suomessa palvelun tasoa selitellään joskus henkilökunnan vähyydellä. Määrä ei kuitenkaan takaa laatua: Sketchissä neljään kastiin jaettu henkilökunta törmäili toisiinsa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta ei organisoitua; kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pöydässämme tapahtuu. Esimerkiksi ruoat tulivat pöytään ennen viiniä.
Ruoat olivat kuitenkin varsin kelvollisia. Hummeribisque oli erinomaista, mutta sen lisäkkeenä olevaa mitäänsanomatonta riisiä oli aivan liikaa. Kampasimpukat olivat suussasulavia. Erikseet tilattavat lisäkkeet eivät istuneet annosten hiottuihin kokonaisuuksiin. Erehdyimme tilaamaan niitä tarjoilijan suosituksesta.
Mielenkiintoinen miljöö ja enimmäkseen onnistuneet annokset kompensoivat epätasaista palvelua, joten noin 200 punnan lasku kahden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viineineen ei tuntunut kohtuuttomalta.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Chez Dominique
Vuosi sitten Suomen ainoa kahta Michelin-tähteä kantava ravintola Chez Dominique alkoi taistella hiljaista tammi-helmikuuta vastaan "My first Chez Dominique" -kampanjalla. Ravintola tarjoaa puolentoista kuukauden ajan arki-iltoina kaksi menua yhden hinnalla. Harvoin on tämän tasoista ruokaa tarjolla näin edulliseen hintaan.
Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.
Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.
Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.
Alun pienet naposteltavat, keittiön tervehdykset ja huippulaadukkaat aperitiivit herättivät varmasti ruokahalun. Yhdeksän ruokalajin menussa oli sopivassa tasapainossa klassisuutta ja yllätyksiä, ja sesongin herkut olivat hienosti mukana. Viinit oli valittu taiten, eikä täydellisyyttä vähempää Dominiquelta kannatakaan odottaa.
Viinipaketti tuo toki roiman lisän laskuun ja alle kahdensadan euron on Dominiquesta vaikea päästä ulos tarjouksenkaan aikana. Mutta jos huippuravintolasta haluaa päästä nauttimaan vieläkin edullisemmin, lounasaikaan kolmen ruokalajin menun saa 29 eurolla.
Illallinen huippuravintolassa on kokonaisuus, jossa mitään ei jätetä huomiotta. Erityisesti palvelussa Dominique erottuu muista Suomen ravintoloista, ja toisen Michelin-tähden sanotaankin kertovan juuri palvelun laadusta. Chez Dominiquessa eleganssi on kuitenkin viety jo niin pitkälle, ettei sellaista juhlaa joka viikolle kaipaa. Toisaalta on upeaa nähdä, että Suomen ravintolamaailmassa on taitoa, intoa ja kunnianhimoa tehdä jotain näin hyvin.
Bar Tapasta
Uudenmaankadulla sijaitseva Bar Tapasta on ollut jo vuosia aina täynnä. Pieni ja tunnelmallinen tapasravintola on saanut seuraajia ja kilpailijoita, mutta Tapastan konseptia ei ole onnistuttu monistamaan. Runeberginkadun Bar Teos häviää sekä ruoan laadussa että tunnelmassa samoin kuin Tapastan sisarravintola Kipinä.
Se, että Tapasta on aina täynnä, kuuluu ravintolan tunnelmaan. Tiistai-iltana ilman varausta vapaata oli vain baaritiskillä, mutta baarissahan tapakset kuuluu nauttiakin. Tapasten lisäksi tarjolla on päivittäin vaihtuva pasta-annos.
Ruoka Tapastassa on hyvää, muttei millään tavalla erikoista. Hinta on kuitenkin kohdallaan, ja Tapastaan kannattaa mennä hyvässä seurassa iltapalalle ja viinilasilliselle. Muutenkin Uudenmaankatu on niitä harvoja paikkoja Helsingissä, jonne voi illalla mennä nälkäisenä pyörimään, sillä ainakin Rafla ja Bar 9 tarjoavat kelpo ruokaa kohtuulliseen hintaan.
Se, että Tapasta on aina täynnä, kuuluu ravintolan tunnelmaan. Tiistai-iltana ilman varausta vapaata oli vain baaritiskillä, mutta baarissahan tapakset kuuluu nauttiakin. Tapasten lisäksi tarjolla on päivittäin vaihtuva pasta-annos.
Ruoka Tapastassa on hyvää, muttei millään tavalla erikoista. Hinta on kuitenkin kohdallaan, ja Tapastaan kannattaa mennä hyvässä seurassa iltapalalle ja viinilasilliselle. Muutenkin Uudenmaankatu on niitä harvoja paikkoja Helsingissä, jonne voi illalla mennä nälkäisenä pyörimään, sillä ainakin Rafla ja Bar 9 tarjoavat kelpo ruokaa kohtuulliseen hintaan.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Lasipalatsi
Suomalaiset tietävät varmasti, millaisia ovat venäläiset blinit. Ne ovat paksuja, hieman happamia tattarilettuja, jotka paistetaan reilussa voissa ja tarjoillaan mädin, smetanan ja sipulin kera. Erikoista kyllä, venäläiset eivät ole kuulleetkaan tällaisista blineistä. Venäjällä blinit toki usein tarjoillaan samoilla lisukkeilla, mutta blinit ovat ohuita, enemmänkin ranskalaisia crepejä muistuttavia vehnälettuja. Tattaria ei Venäjällä yleensä näe jauhoina. Siellä tyypillisempää on keittää tattarinjyvät kokonaisena puuroksi tai ruoan lisäkkeeksi.
Ravintola Lasipalatsin perinteisillä bliniviikoilla tarjoillaan tietysti suomalaisia venäläisiä blinejä. Ravintola oli loppiaisaattona täynnä, ja valtaosa illastajista näytti syövän juuri blinejä. Valitettavasti blinit eivät olleet niin hyviä kuin Lasipalatsin markkinointi antoi odottaa, sillä blineistä puuttui lähes kokonaan happamuus ja enemmän rapeuttakin olisi toivonut. Lisäkkeissä ei ollut moittimista.
Palvelu oli suomalaiseen tapaan hieman ynseää, ja asiakkaiden erikoistoiveet tuntuivat erityisen hankalilta. Palvelualttiudessa lähes kaikilla Helsingin ravintoloilla olisikin vielä kehitettävää.
Ravintola Lasipalatsin perinteisillä bliniviikoilla tarjoillaan tietysti suomalaisia venäläisiä blinejä. Ravintola oli loppiaisaattona täynnä, ja valtaosa illastajista näytti syövän juuri blinejä. Valitettavasti blinit eivät olleet niin hyviä kuin Lasipalatsin markkinointi antoi odottaa, sillä blineistä puuttui lähes kokonaan happamuus ja enemmän rapeuttakin olisi toivonut. Lisäkkeissä ei ollut moittimista.
Palvelu oli suomalaiseen tapaan hieman ynseää, ja asiakkaiden erikoistoiveet tuntuivat erityisen hankalilta. Palvelualttiudessa lähes kaikilla Helsingin ravintoloilla olisikin vielä kehitettävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)