sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kilim

Edellisestä käynnistä ravintola Kilimissä on ehtinyt vierähtää pari vuotta, mutta ei huolta: mikään ei ole muuttunut. Sama miljöö, sama tarjoilija, vanha tuttu ruokalista ja jopa entisellään pysyneet hinnat muistuttavat perinteisen lähiöravintolan konseptista, jossa kerran hyväksi todettua on turha mennä muuttamaan.

Kilimin kebab kuuluu pääkaupunkiseudun parhaimmistoon. Muita hyviä pääruokavaihtoehtoja ovat karitsan fileestä tehdyt vartaat. Alkuruoista mainioin on lampaan maksa – ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Aterian alkuun tarjoillaan lämmintä talon leipää ja pieni fetasalaatti.

Kun vertailuryhmänä ovat Espoon ravintolat, Kilim on väkisinkin kärkikastia – niin vähän kokeilemisen arvoisia ravintoloita Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy. 15–24 euroa maksavat pääruoat ovat varmasti hintansa arvoisia, ja vain äitienpäivän kaltaisina juhlapyhinä rahoilleen ei saa täyttä vastinetta. Muuten Kilim aina onnistunut tarjoamaan hyvää ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan.

torstai 19. elokuuta 2010

Mange sud

Ilmeisesti Helsingissä ei ole liikaa hyviä oman rahan illallispaikkoja. Edellisenä päivänä arki-illaksi ei saanut pöytää Atelje Finnestä eikä Juuresta - molemmat viihtyisiä ja kohtuuhintaisia paikkoja, jotka tarjoavat laadukasta suomalaista ruokaa. Kun lisäksi Loft oli sulkenut ovensa, valinta osui Eirassa sijaisevaan Mange sudiin.

Mangen tunnelma on sopiva yhdistelmä hienostuneisuutta ja rentoutta. Sama linja toimii sekä miljöössä ja palvelussa että ruoassa. 50 euron hintainen menu bourgeois on hyvä kokonaisuus ja hintansa arvoinen, mutta loppulaskussa oli ilmaa kymmenisen prosenttia. Ravintolan tapa veloittaa reilusti listan ulkopuolelta tilattavista tuotteista, kuten alkoholittomista juomista, on ikävä.

Suomalaiseen ruokaan keskittyvät ravintolat ovat lisääntyneet viime vuosina, ja sille ilmiölle Mange sud tarjoaa hyvän vaihtoehdon. Välimerellinen menu on sopivan kekseliäs ja annokset hyviin raaka-aineisiin nojaavia pelkistettyjä kokonaisuuksia. Viilaamalla hintoja arvonlisäveron alennuksen verran Mangen hinta-laatusuhdekin olisi kohdallaan.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Sevilla

Suomi on ketjujen ja keskusliikkeiden maa. Kaksi suurinta kauppaketjua myy lähes 80 prosenttia maan päivittäistavaroista, ja S-ryhmä jyrää myös ravintola-alalla. Ketjuuntumisen seuraus on homogeenisuus: kaikista Suomen kaupungeista löytyy Rosso, Amarillo tai Sevilla, joista saa samaa laatua samassa ympäristössä samaan hintaan, aivan kuten Vaasan ruispaloja marketista. Espoo kuuluu ravintolatarjonnaltaan maakuntien tasolle, sillä ketjuliikkeet pois lukien kaupungin ravintolat ovat harvassa.

Tapiola Garden –hotellin Sevillassa on sentään mukava terassi kesälounaalle, mikä kauniilla säällä hieman pelastaa tylsää ruokalistaa. Tarjoilijan suosittelema tapaslautanen on annoksena harvinaisen epäonnistunut. Friteerattujen sipulin, ravunpyrstöjen ja perunan lisäksi annoksessa on chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua, eivätkä kaksi melonin palaa riitä millään kompensoimaan annoksen rasvaisuutta.

Parin vuoden välein lienee kuitenkin hyvä käydä ketjuravintolassa varmentamassa se mielikuva, että hyvän ravintolan resepti on pieni joukko intohimoisesti asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä omaa unelmaansa toteuttamassa. Niin syntyy ainutlaatuinen tunnelma ja ruoka, jollaista ei kotona saa.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Tori

Ravintola Torin konsepti on alkuvuonna melkoisesti muuttunut. Ennen yöhön asti ruokaa tarjoillut ravintola ja baari on muuttunut alkoholittomaksi, minkä seurauksena myös aukioloajat ovat olennaisesti kutistuneet. Suuresta terassistakaan ei ole asiakkaalle vastaavaa iloa, kun kylmää olutta ei enää ole saatavilla.

Alkoholitarjoilun puute on ravintolalle raskasta, sillä alkoholin kate on varsin hyvä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että alkoholimyynnin poistumisen seurauksena Toriin ei ole tuotu mitään uutta tilalle. Lihapullat jallukastikkeessa lienevät edelleen paikan myydyin annos ja turistihoukutin. Miljöö on lähes entisellään eikä palvelukaan ole parantunut. Ruoka torissa on hyvää ja illallisaikaan hinta-laatusuhde kohdallaan, sillä täyttävän annoksen saa alle 15 eurolla. Mutta isommalla porukalla Toriin tuskin tulee enää mentyä muuten kuin lounaalle – niin olennainen osa illanistujaisia alkoholi on.

maanantai 9. elokuuta 2010

Tokyo 55

Sushipaikkoja tuntuu nousevan Helsinkiin jatkuvasti lisää. Silti torstaina päivällä oli vaikea saada samaksi illaksi pöytää. Tokyo 55:n kohdalla onnisti, mutta tyhjiä pöytiä ei sielläkään illalla ollut yhtään.

Tokyo 55 oli ilahduttavasti laskenut hintoja arvonlisäveron alennuksen myötä, ja hinta-laatusuhde oli ainakin tämän käynnin perusteella hyvä. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä sekä tarjoilijan suositukset onnistuneita. Alkuruoaksi nautitut sushit ja sashimit olivat hyvää perustasoa. Erityisesti listan erikoismakirullat maistuivat. Pääruokavalikoimasta poimitut marmorihärkä ja karitsan kyljys olivat mainioita annoksia. Kolmen käynnin perusteella arvioituna ruoka on tasalaatuista ja take away -palvelukin toimii kitkattomasti.

Tokyo 55 sopii sushin nautiskeluun suuremmallakin porukalla, sillä kellarin ravintolasali on varattu ryhmille. Ryhmille on tarjolla myös sushikursseja. Monipuolisen tarjonnan lisäksi Tokyo 55:n vahvuuksia Helsingin sushipaikkojen joukossa ovat hyvä palvelu ja hinta-laatusuhde.