maanantai 6. joulukuuta 2010

Crustum

Kahviloiden valikoiman samanlaistuminen on toivottavasti tullut tiensä päähän. Viime vuosina samat pullat ja sämpylät ovat kummitelleet huoltoasemilla, hotellien aamiaisilla ja valitettavasti myös monessa mukavassa kahvilassa.

Saksalaista leipäkulttuuria Helsinkiin tuova Crustum on suosiostaan päätellen osunut oikeaan luomalla selvästi oman valikoiman tuoreita leipiä ja makeita leivonnaisia Viiskulmassa sijaitsevaan kahvilaansa. Herkut leivotaan Espoossa, ja toinen myymälä, jossa on valitettavasti vain muutama asiakaspaikka, avattiin syksyllä Töölöön.

Crustumin aamiainen kuuluu ehdottomasti kaupungin parhaimmistoon. Buffetin valikoima ei ehkä ole monipuolisin, mutta tuotteet ovat laadukkaita. Arkena aamiaisbuffetin hinta on 8,50 euroa. Viikonloppuaamiaisen 14 euron hinnasta huolimatta pöytää joutuu yleensä jonottamaan. Aamuvirkkujen iloksi Pursimiehenkadun kahvila avaa ovensa arkisin jo seitsemältä, viikonloppuisinkin kahdeksalta.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Herman

Turkulainen ravintola Herman löytyy usein kärkisijoilta, kun Helsingin ulkopuolisia ravintoloita pannaan paremmuusjärjestykseen.

Vaikka logossa edelleen kummittelee sana panimoravintola, ei omia oluita ole pantu enää sen jälkeen, kun panimomestari jäi eläkkeelle. Sen sijaan laadukas klassinen ruoka on edelleen Hermanin tunnusmerkki.

Ruokalistan runkona on useita perinteikkäitä annoksia, mutta tylsä se ei silti ole. Ranskalaisia klassikoita piristetään onnistuneesti pääosin skandinaavisilla vivahteilla. Sisustuksessa klassisuutta ei ole onnistuttu yhtä menestyksekkäästi ilmentämään, sillä se näyttää ennemmin hieman aikansa eläneeltä. Herman sijaitsee vanhassa purjetehtaassa Aurajoen rannassa, ja sitä tunnelmaa voisi sisustuksessa hyödyntää enemmän. Palvelu on sujuvaa ja hinta kohdallaan.

Turku ei ole hullumpi ravintolakaupunki, sillä Hermanin lisäksi kehuja ovat saaneet ainakin Mami, Sergio's ja Smör, joissa kaikissa voi herkutella myös omalla rahalla.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Rivoletto

Hyvän pizzan valmistaminen ei ole vaikeaa: ohut pohja, laadukkaat täytteet ja kuuma uuni riittävät. Siitä huolimatta Helsingin pizzatarjonnasta tuntuvat puuttuvan juuri tällaiset pizzat. Tarjolla on vain kahdeksan euron lättyjä kolhoissa kaakelikopeissa tai vähän paremmista raaka-aineista tehtyjä, jo enemmän pizzaa muistuttavia annoksia ravintolamaisemmissa ympäristöissä.

Ravintola Rivolin kyljessä toimiva trattoria Rivoletto tarjoaa niitä parempia pizzoja. Pohja on ohut ja rapea, muttei erityisen maukas. Täytteet ovat laadultaan kohtuullisia, mutta eivät huippuja. Esimerkiksi mozzarella ei ollut puhvelinmaidosta tehtyä. Suurin pettymys oli kuitenkin tomaattikastike, joka ei tuonut pizzaan täyteläisyyttä vaan maistui hieman pistävältä.

Rivoletton pizzat ovat kuitenkin hintansa arvoisia siksi, että 11 eurolla pizzansa saa nauttia ravintolassa pöytään tarjoiltuna. Palvelu tosin on suomalaiseen tapaan varsin vaihtelevaa, tyypillisimmin melko huonoa. Pizzan lisäksi Rivoletto tarjoaa kattavan listan italialaisista ravintoloista tuttuja annoksia. Ainakin viikonloppuisin paikka tuntuu olevan suosittu, mutta vaativan pizzanystävän nälkää se ei tyydytä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ateljé Finne

Kolmisen vuotta Arkadiankadulla toiminut Ateljé Finne on monin tavoin tunnistettava paikka. Salihenkilökunnan runko tuntuu pysyneen samana koko ravintolan eliniän, entisen ateljeen tunnelma on hienosti esillä ja myös annoksissa on vahva oma tyyli. Vain illallisaikaan auki oleva ravintola on sen verran suosittu, että pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin.

Ytimekäs menu tarjoaa perinteitä ja kekseliäisyyttä sopivassa suhteessa. Lokakuiselta ruokalistalta poimittu simpukkapata oli onnistunut alkuruoka kylmillä syyssäillä. Sen sijaan ylikypsä palvikinkku oli ulkonäöltään jo liian karu, vaikka maut olivatkin kohdallaan. Finnen huippuja ovat mainiot kasvisruoat sekä pitkään kypsytetyt liharuoat. Jos possunkylkirulla löytyy listalta, sitä ei kannata ohittaa. Myös lakritsipaahtovanukas on paikan klassikko hyvästä syystä.

Kolmen ruokalajin menu maksaa Finnessä 39 euroa ja maistuu taatusti. Finnen sisarravintola Kuurna tarjoaa vastaavaa laatua Kruununhaassa.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tanskalainen Voileipä oy

Töölö on hieno paikka tehdä aikamatkoja. Ketjukahvilat ja -ravintolat eivät ole ujuttaneet lonkeroitaan kaikille Töölön sivukaduille, ja arkipäiväinen kävelyretki paljastaa monta perinteikästä paikkaa. Muiden muassa kahvila-konditoria Hopia tarjoaa aitoja karjalanpiirakoita sekä mummolan makuisia pullia, ja ravintolat Elite ja Kuu vaalivat perinteisiä annoksiaan.

Myös Tanskalainen Voileipä oy on hyvä esimerkki töölöläisistä perinteistä. Ravintolalla ei tietenkään ole internetsivuja, ja mihin niitä tarvittaisiinkaan? Ruokalista on ollut sama vuosikymmenet, joten asiakkaat osaavat kyllä tilata suosikkivoileipänsä soittamalla hieman etukäteen tuttuun lankanumeroon. Turhaa kikkailua on syytä voileivissä välttää, sillä kaikki tietävät, että paahtopaistivoileipä on aina parempi kuin pastrami-rucolawrap.

Tanskalainen Voileipä oy:n sisustus kertoo veikeästi paikan historiasta, mutta koska asiakaspuoli on vain muutaman neliön kokoinen, leivät on parempi ottaa mukaan. Voileivissä on runsaasti täytettä ja noin seitsemällä eurolla saa kevyen lounaan. Lohi-munakokkelileivän graavilohi oli tuoretta, sopivan suolaista ja pehmeää.

Töölön pienten kahviloiden huono puoli ovat aukioloajat. Keskustan ulkopuolella päivätöissä käyvä töölöläinen pääsee nauttimaan kaupunginosansa antimista lähinnä lomalla, sillä suuri osa paikoista sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Onneksi Tanskalainen Voileipä oy on auki myös lauantaisin, joten leivillä voi herkutella viikonloppuisinkin.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

La Table

Keittiömestari Markus Aremo kyllästyi tarjoamaan ruokaa ihmisille, jotka eivät sitä arvosta, eli yritysten rahoilla syöville hienostelijoille, päätti sulkea Michelin-tähdellä tunnustetun finedining-ravintolansa Carman ja avata samalle paikalle Ludviginkadulle La Table -bistron.

La Table sai alkunsa kuvitteellisena provencelaisravintolana Jari Peltosen sarjakuvissa. Markus Aremon mukaantulo synnytti La Table -keittokirjan ja lopulta oikean ravintolan. Sarjakuva on edelleen mukana, nyt ravintolan sisustuksessa. Piirrokset elävöittävät muuten pelkistettyä miljöötä.

Bistro-tyyppinen ruoka on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina Helsingissä, joten siinä trendissä Aremo ei ole mikään edelläkävijä. Pientä piristystä hän tarjoaa keskittymällä ranskalaiseen ruokaan, joka on tuntunut jääneen suomalaisen ja japanilaisen ruoan jalkoihin. Lisäksi Aremo lupaa tarjota kasvispainotteisia annoksia - ei kovin tyypillistä Suomessa. Kun yhdistetään erinomaiset kokemukset Carmasta herkulliseen uuteen konseptiin, ei La Tablelta voi odottaa vähempää kuin erinomaisuutta.

Ruokalista on houkuttelevan yksinkertainen ja tuo hienosti esiin parhaan ruokavuodenajan herkkuja. Aremon annoksissa hienostuneisuus ja ronskius yhdistyvät sulavasti. Kun hienot raaka-aineet ja täsmällinen valmistus synnyttävät pelkistettyä ruokaa, voi lopputulos olla samanaikaisesti aisteja hivelevä ja vatsan täyttävä kokonaisuus. Annoksista nousi erityisesti esiin pehmeän runsas kurpitsakeitto sekä mehevä ja rapea porsaankylki. Moitittavaa löytyi ainoastaan palvelusta, joka ei ollut erityisen asiantuntevaa, ystävällistä ja ripeää kuitenkin.

39 euroa kolmen ruokalajin menusta tämän tasoisessa ravintolassa on naurettavan vähän. Toivottavasti konsepti kantaa ja La Table saa seurakseen muita huippuunsa hiottuja oman rahan paikkoja.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kellarikrouvi

Kellarikrouvi on hyvä ravintola ihmisille, jotka eivät yllätyksiä kaipaa. Ruoka on tuttua ja tasaisen hyvää, kuten palvelukin. Mikään erityisen edullinen paikka Kellarikrouvi ei ole, ja luovuus on annoksista kaukana. Toisaalta eteensä saa juuri sitä, mitä kuvittelikin tilanneensa. Tunnelmallinen tiiliholvisto on houkutteleva ympäristö erityisesti kauneimpien kesäsäiden mentyä. Viihtyisä, Helsingissä harvinainen miljöö lieneekin suurin syy valita ruokapaikaksi juuri Kellarikrouvi.

torstai 2. syyskuuta 2010

Kitch

Kitch on keskustan baarien harvinaisuuksia: hyvään sijaintiin yhdistyy omaperäisyyttä ja juomien lisäksi listalla on laadukasta syötävää. Se on siis loistava paikka rentoihin illanistujaisiin. Kitch pyrkii profiloitumaan ekologisena ja eettisenä paikkana ja ylpeilee sillä, että ruoka tehdään alusta asti omassa keittiössä.

Ruoassa ei tosiaan ole moittimista, ainakaan parin käynnin perusteella. Burgerit ovat omaperäisiä, eikä tapaksissa maistu tapaksille liian yleinen purkista lautaselle -valmistusmenetelmä. Tarjolla on lisäksi keittoja, pastaa ja salaatteja.

Jostain syystä Kitch ei ole yleensä tullut mieleen after work -paikkaa etsiessä. Kampin parhaimmistoon se joka tapauksessa kuuluu.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kilim

Edellisestä käynnistä ravintola Kilimissä on ehtinyt vierähtää pari vuotta, mutta ei huolta: mikään ei ole muuttunut. Sama miljöö, sama tarjoilija, vanha tuttu ruokalista ja jopa entisellään pysyneet hinnat muistuttavat perinteisen lähiöravintolan konseptista, jossa kerran hyväksi todettua on turha mennä muuttamaan.

Kilimin kebab kuuluu pääkaupunkiseudun parhaimmistoon. Muita hyviä pääruokavaihtoehtoja ovat karitsan fileestä tehdyt vartaat. Alkuruoista mainioin on lampaan maksa – ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Aterian alkuun tarjoillaan lämmintä talon leipää ja pieni fetasalaatti.

Kun vertailuryhmänä ovat Espoon ravintolat, Kilim on väkisinkin kärkikastia – niin vähän kokeilemisen arvoisia ravintoloita Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy. 15–24 euroa maksavat pääruoat ovat varmasti hintansa arvoisia, ja vain äitienpäivän kaltaisina juhlapyhinä rahoilleen ei saa täyttä vastinetta. Muuten Kilim aina onnistunut tarjoamaan hyvää ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan.

torstai 19. elokuuta 2010

Mange sud

Ilmeisesti Helsingissä ei ole liikaa hyviä oman rahan illallispaikkoja. Edellisenä päivänä arki-illaksi ei saanut pöytää Atelje Finnestä eikä Juuresta - molemmat viihtyisiä ja kohtuuhintaisia paikkoja, jotka tarjoavat laadukasta suomalaista ruokaa. Kun lisäksi Loft oli sulkenut ovensa, valinta osui Eirassa sijaisevaan Mange sudiin.

Mangen tunnelma on sopiva yhdistelmä hienostuneisuutta ja rentoutta. Sama linja toimii sekä miljöössä ja palvelussa että ruoassa. 50 euron hintainen menu bourgeois on hyvä kokonaisuus ja hintansa arvoinen, mutta loppulaskussa oli ilmaa kymmenisen prosenttia. Ravintolan tapa veloittaa reilusti listan ulkopuolelta tilattavista tuotteista, kuten alkoholittomista juomista, on ikävä.

Suomalaiseen ruokaan keskittyvät ravintolat ovat lisääntyneet viime vuosina, ja sille ilmiölle Mange sud tarjoaa hyvän vaihtoehdon. Välimerellinen menu on sopivan kekseliäs ja annokset hyviin raaka-aineisiin nojaavia pelkistettyjä kokonaisuuksia. Viilaamalla hintoja arvonlisäveron alennuksen verran Mangen hinta-laatusuhdekin olisi kohdallaan.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Sevilla

Suomi on ketjujen ja keskusliikkeiden maa. Kaksi suurinta kauppaketjua myy lähes 80 prosenttia maan päivittäistavaroista, ja S-ryhmä jyrää myös ravintola-alalla. Ketjuuntumisen seuraus on homogeenisuus: kaikista Suomen kaupungeista löytyy Rosso, Amarillo tai Sevilla, joista saa samaa laatua samassa ympäristössä samaan hintaan, aivan kuten Vaasan ruispaloja marketista. Espoo kuuluu ravintolatarjonnaltaan maakuntien tasolle, sillä ketjuliikkeet pois lukien kaupungin ravintolat ovat harvassa.

Tapiola Garden –hotellin Sevillassa on sentään mukava terassi kesälounaalle, mikä kauniilla säällä hieman pelastaa tylsää ruokalistaa. Tarjoilijan suosittelema tapaslautanen on annoksena harvinaisen epäonnistunut. Friteerattujen sipulin, ravunpyrstöjen ja perunan lisäksi annoksessa on chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua, eivätkä kaksi melonin palaa riitä millään kompensoimaan annoksen rasvaisuutta.

Parin vuoden välein lienee kuitenkin hyvä käydä ketjuravintolassa varmentamassa se mielikuva, että hyvän ravintolan resepti on pieni joukko intohimoisesti asiaansa vihkiytyneitä ihmisiä omaa unelmaansa toteuttamassa. Niin syntyy ainutlaatuinen tunnelma ja ruoka, jollaista ei kotona saa.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Tori

Ravintola Torin konsepti on alkuvuonna melkoisesti muuttunut. Ennen yöhön asti ruokaa tarjoillut ravintola ja baari on muuttunut alkoholittomaksi, minkä seurauksena myös aukioloajat ovat olennaisesti kutistuneet. Suuresta terassistakaan ei ole asiakkaalle vastaavaa iloa, kun kylmää olutta ei enää ole saatavilla.

Alkoholitarjoilun puute on ravintolalle raskasta, sillä alkoholin kate on varsin hyvä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että alkoholimyynnin poistumisen seurauksena Toriin ei ole tuotu mitään uutta tilalle. Lihapullat jallukastikkeessa lienevät edelleen paikan myydyin annos ja turistihoukutin. Miljöö on lähes entisellään eikä palvelukaan ole parantunut. Ruoka torissa on hyvää ja illallisaikaan hinta-laatusuhde kohdallaan, sillä täyttävän annoksen saa alle 15 eurolla. Mutta isommalla porukalla Toriin tuskin tulee enää mentyä muuten kuin lounaalle – niin olennainen osa illanistujaisia alkoholi on.

maanantai 9. elokuuta 2010

Tokyo 55

Sushipaikkoja tuntuu nousevan Helsinkiin jatkuvasti lisää. Silti torstaina päivällä oli vaikea saada samaksi illaksi pöytää. Tokyo 55:n kohdalla onnisti, mutta tyhjiä pöytiä ei sielläkään illalla ollut yhtään.

Tokyo 55 oli ilahduttavasti laskenut hintoja arvonlisäveron alennuksen myötä, ja hinta-laatusuhde oli ainakin tämän käynnin perusteella hyvä. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä sekä tarjoilijan suositukset onnistuneita. Alkuruoaksi nautitut sushit ja sashimit olivat hyvää perustasoa. Erityisesti listan erikoismakirullat maistuivat. Pääruokavalikoimasta poimitut marmorihärkä ja karitsan kyljys olivat mainioita annoksia. Kolmen käynnin perusteella arvioituna ruoka on tasalaatuista ja take away -palvelukin toimii kitkattomasti.

Tokyo 55 sopii sushin nautiskeluun suuremmallakin porukalla, sillä kellarin ravintolasali on varattu ryhmille. Ryhmille on tarjolla myös sushikursseja. Monipuolisen tarjonnan lisäksi Tokyo 55:n vahvuuksia Helsingin sushipaikkojen joukossa ovat hyvä palvelu ja hinta-laatusuhde.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Pastis

Kööpenhamina ei ole mikään turha ruokakaupunki, löytyyhän sieltä myös huhtikuussa maailman parhaaksi ravintolaksi valittu Noma. Ainoa huono puoli tuntuukin olevan hinta, sillä Kööpenhaminassa on jopa Helsinkiä kalliimpaa syödä ulkona.

Tunnelmallinen ja kööpenhaminalaisittain edullinen bistro Pastis sijaitsee kaupungin keskustassa Kongens Nytorvin tuntumassa. Arki-iltana ravintola oli täynnä, samoin sen kadulle aukeava terassi, joten pöytä on hyvä varata etukäteen. Kuukausittain vaihtuva kolmen ruokalajin illallismenu on juuri sellainen kuin hyvässä bistrossa kuuluukin: yksinkertainen muttei tylsä, täyttävä muttei liian rasvainen ja tietysti kohtuuhintainen. Erinomainen illallismenu ja lasillinen viiniä maksavat Pastisissa vajaat 50 euroa.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Bjornekaelderen

Frederiksbergissä noin viisi kilometriä Kööpenhaminan keskustasta sijaitseva ravintola Bjornekaelderen tarjoaa tanskalaista ruokaa. Vaikka nimenomaan porsas on Tanskan kansallisherkku, mahtuu listalle myös maistuvia kalaruokia ja sesongin suosikkeja.

Keväällä ja alkukesästä parsaa ei voi syödä liikaa ja Bjornekaelderenissä sitä herkkua sai helposti valittua sekä alku- että pääruokaan. Maisteluun pääsi myös tanskalaiserikoisuus: paistettua porsasta ja persiljakastiketta. Lähes kuiviksi paistetuissa porsaanviipaleissa oli runsaasti rasvaa kuten kuuluukin, ja miedot maut olivat suomalaiseen suuhun sopiva kokonaisuus. Muutenkin Bjornekaelderen miellyttää, sillä pelkistetyt annokset, konstailemattomat raaka-aineet ja turhaa pokkurointia karttava palvelu muodostavat hyvän ja rennon kokonaisuuden.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Elite

Hyvän terassin löytäminen ei ole Helsingissä helppoa. Jos juoman lisäksi toivoo saavansa vielä kelvollista syötävää, käy vapaan pöydän löytäminen kesähelteillä haastavaksi. Parhaiden ravintoloiden metsästystä helpottaa yleensä suuntaaminen hieman keskustan ulkopuolelle, niin nytkin.

Pöytää Eliten terassilla piti hieman jonottaa, mutta terassi on sen verran suuri, että pöytiä vapautui kohtuulliseen tahtiin. Koko ruokalista on tarjolla terassilla, ja muutenkin tasoa pyritään selvästi pitämään yllä myös terassilla ruokailijoille. Talon kolmen ruokalajin suositusmenu maksoi tarjouksena vain 36 euroa ja oli varmasti sen arvoinen. Inkiväärikastike jättikatkarapusalaatissa oli hieno oivallus.

Vuonna 1938 nykyiselle paikalleen muuttanut Elite on pitänyt suosionsa yli vuosikymmenten. Ruokalistan runko rakentuu vorschmakin ja pippuripihvin kaltaisille klassikoille, eikä listan muuttuvissakaan annoksissa kovin suuriin yllätyksiin pyritä. Elite on hyvä, muttei mitenkään säväyttävä ravintola. Valinta osui siihen kuuman kesäpäivän iltana nimenomaan varjoisan terassin ansiosta.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Töölönranta

Ravintola Töölönrannan terassi kuuluu varmasti kaupungin parhaisiin, ainakin kun lämpötila lähentelee kolmeakymmentä astetta. Töölönlahden rannalla puiden katveessa on viihtyisää kuumallakin säällä, eikä maisemistakaan voi valittaa.

Töölönrannan lounaalla on ymmärretty tarjota sesonkiin sopivia ruokia. Kylmä gazpacho, kevyet pääruoat ja raikas jälkiruoka toimivat kesällä loistavasti. Palvelu oli hieman hidasta, mikä on lounaalla aina heikkous, mutta leppoisassa kesäsäässä asiakas antaa tavallista enemmän anteeksi.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Sea Horse

Ruokalista huokuu menneiden vuosikymmenten tunnelmaa, ja annokset ovat valtavia. Ullanlinnan perinteikäs Sea Horse, tutummin Sikala, ei jätä ketään nälkäiseksi.

Yksi parhaista ravintolakonsepteista on tarjota rehtiä, maukasta perusruokaa ja isoja annoksia kohtuulliseen hintaan. Sea Horse pyrkii tähän, mutta eksyy paikoitellen pahasti työpaikan lounasruokalan tasolle. Muoviset pöytäliinat vielä jotenkin sopivat paikan henkeen, mutta tehdasvalmisteinen salaatinkastike ja purkkikermavaahto eivät sovi mihinkään. Annokset ovat kuitenkin kauniisti aseteltuja, ja palvelu pelaa sopivan rempseästi.

Sea Horsen ruoka täyttää, muttei anna mitään muuta. Siksi ravintola sopii parhaiten iltapäivällä alkaneen baarikierroksen illallispaikaksi, tai sitä seuraavan päivän lounaalle. Niihin tilaisuuksiin Sikalaa voi oikeastaan suositella.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Alia

Postresin omistajien uusi luomus Alia tuo hienon lisän Helsingin kesäravintoloiden tarjontaan. Mustikkamaalla upeassa huvilassa sijaitsevan Alian miljöö ja maisemat tarjoavat silmänruokaa, ja annoksetkin ovat paljon enemmän kuin vain vatsan täytettä.

Sää suosi arki-illallista, ja huvilan pihalla sijaitseva terassi on erinomainen paikka nauttia Helsingin kesästä. Annokset olivat pelkistettyjä mutta huolellisesti koottuja kokonaisuuksia. Erityisesti maukkaat linturuoat ilahduttivat, ja tarjoilijan viinivalinnat olivat osuvia. Vaikka palvelussa olisi pientä hiomista, se oli kuitenkin ystävällistä.

Omistajien kunnianhimoinen tavoite on pitää Alia auki ympäri vuoden. Siinä onnistumisessa voisi auttaa hintojen pudotus kesäsesongin ulkopuolella. Sillä vaikka merellisessä huvilamiljöössä nautitun illallisen hinta-laatusuhde oli kohdallaan, talvella keskustan ulkopuolelle suuntaaminen vaatinee hieman suuremmat kannustimet.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Sasso

Kauppatorin laidalla sijaitseva pohjoisitalialainen Sasso on mitä mainioin paikka kesälounaalle, onhan vieressä hyvä valikoima torikahviloita kahvin ja jälkiruoan nautiskeluun. Aurinkoisena päivänä ravintola oli upean valoisa ja tunnelma kesäinen.

Alkuruoaksi nautittu parsakeitto oli erinomainen: pehmeän kermaisessa keitossa parsan herkkä maku tuli hienosti esiin. Pääruoka, miekkakalaa ja pastaa, jäi sen rinnalla mitättömäksi. Hintaa Sasson lounaalla on turhan paljon, vaikka varsinaista moitittavaa ei löytynytkään. Sasso on muutamalla käyntikerralla kuitenkin aina esittänyt tasaisen laadukasta ruokaa ja miellyttävää palvelua.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Primula

Keliaakikon asema ravintola-asiakkaana on viimeisen kymmenen vuoden aikana parantunut: useimmilta ruokalistoilta löytyy jo tieto annosten gluteenittomuudesta. Jostain syystä edulliset ketjuravintolat ovat tässä asiakaslähtöisempiä kuin fine dining -ruokalat. Tietenkään asiakas ei voi olla varma siitä, käsitelläänkö hänen annostaan samoilla välineillä kuin gluteenipitoisia raaka-aineita, eikä aina edes siitä, voiko lupaukseen gluteenittomuudesta luottaa.

Ravintola Primulassa keliaakikon saama palvelu vastasi yleistä tasoa. Gluteenittomat annokset oli helppo nähdä ruokalistalta, mutta samaan perheyritykseen leipomon kanssa kuuluva ravintola tarjoili keliaakikolle perusankeaa mikrossa sulatettua pakasteleipää.

Valtavirtalistalta valittu ruoka oli hyvää muttei erinomaista. Esimerkiksi risotto oli maukasta muttei valuvaa ja pannacotta ei ollut liian liivatteista, mutta mansikkakastikkeeseen olisi kesän korvilla kaivannut tuoreutta ja raikkautta. Palvelun taso oli tämän kanssa linjassa: se oli kyllä ripeähköä ja perusystävällistä, mutta katsekontaktia tarjoilijaan ei juuri saanut.

Primulan vahvuuksia ovat viihtyisä tunnelma ja arkinen monipuolisuus: sinne voi mennä baariin, brunssille, lounaalle ja illalliselle.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Farang

Raikas ja kekseliäs tuskin kuuluvat kenenkään sanavalintoihin Helsingin aasialaisia ravintoloita kuvaillessa. Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan suuntautuneiden ruokamatkojen jälkeen Helsingin tarjonta tuntuu pelkästään masentavalta. Poikkeuksena on vajaa vuosi sitten Taidehalliin avattu Farang.

Farangin maistelumenussa maisteltavaa tosiaan riittää. Tulinen, makea, suolainen ja hapan leikittelivät kauniisti kootuissa annoksissa. Aterian onnistunein annos, rapeaa possua palmusokerilla höystettynä, oli possua parhaimmillaan: rasvaista lihaa mureaksi kypsennettynä ja rapealla pinnalla kruunattuna. Yllättävämpiä makuja sen sijaan löytyi muun muassa vasikasta, joka tarjoiltiin hot and sour –salaatin kera.

Juomavalintaa tuli pariin kertaan harmiteltua, sillä vaikka suositeltu valkoviini toimi aterian kanssa kohtuullisesti, olisi olut ollut osuvampi valinta monelle ruoalle. Olut on tietysti myös ruokailijalle edullisempi vaihtoehto. Ehkäpä juuri siksi kaikki menun juomasuositukset olivat viinejä.

Tiistai-iltana ravintola oli täysi, mikä toi Taidehallin hieman kolkkoon tilaan tunnelmaa. Palvelu oli ystävällistä, ja henkilökunta opasti erikoisempien ruokien kanssa. Hyvä lisä palveluun olisi lautasten vaihtaminen ainakin kerran pitkän menun aikana, vaikkei makujen sekoittuminen aasialaisessa keittiössä kauhistus olekaan.

Eat Helsinki -oppaalla kahdeksan ruokalajin maistelumenun saa 50 eurolla, ja oluen valitseminen ruokajuomaksi tuo huippuluokan illallisen varsin sopuisaan hintaan. Helsinkiin mahtuisi varmasti lisää laadukkaita aasialaisia. Ihmetyttää vain, miksi hyvän aasialaisen ravintolan taustalle vaadittiin kaksi suomalaista kokkia.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Regatta

Merimelojien majan edustalla nököttävä Regatta on Helsingin sympaattisin kahvila. Pihalle leviävä kahvila ei turhia hienostele, vaan myydyimmät tuotteet lienevät kahvi ja korvapuusti. Tyhjän tilan kammoa poteva sisätila on täynnä kodikasta rojua lattiasta kattoon, ja sama huolettoman hyväntuulinen tunnelma jatkuu myös tuvan ulkopuolella. Pihalla on esimerkiksi nuotiopaikka makkaranpaistoa varten. Hyvää puustia ja mökkitunnelmaa merkittävämpi viihtyvyystekijä on kuitenkin paikan ainutlaatuinen reiluus. Santsikupista asiakas tienaa viisi senttiä, ja ilman käteistä paikalle eksyneet saavat pullakahvinsa velaksi. Regatassa on oivallettu jotain olennaista: muodikasta sisustusta tärkeämpää on aito asiakaspalvelu ja hyvä tunnelma.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Nolla

Nollassa on yritystä. Se on ensisijaisesti baari, mutta siellä on tarjolla myös lounas sekä bistrohenkinen ruokalista iltaisin. Viikonloppuisin Nollassa on klubi-iltoja ja lauantaisin brunssi. Konsepti henkii ideointia ja yritteliäisyyttä, mitä Helsingin ravintolaelämä kovasti kaipaa.

Pari kertaa Nollassa kokeiltu brunssi ei ole aivan vakuuttanut, vaikka hinta onkin kohtuullinen. Yleisvaikutelma paikasta on kuitenkin ollut miellyttävä, ja siksi se tuntui sopivalta valinnalta arki-illan afterworkiin. Ruokalistaa laadittaessa innovatiivisuus on kuitenkin unohtunut kokonaan, sillä listalta löytyivät tutut caesar-salaatit ja kermaiset lohikeitot. Mutta koska Nolla on ennen kaikkea baari, ruokalistan olemassaolo oli positiivinen yllätys. Listalta valittu raikas kana-avocadosalaatti maistui, joskin leipää olisi salaatin kylkeen kaivannut.

Nolla ei jää pelkäksi yritykseksi, sillä kohta kolme vuotta toiminut ravintola tuntuu saaneen vakiintuneen asiakaskunnan. Lisäksi keskeinen sijainti takaa, että Nolla on usein täynnä. Vaikka mitään kovin omaperäistä paikka ei tarjoa, on se keskustan baarien joukossa varteenotettavimpia vaihtoehtoja iltana kuin iltana.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Sinisen huvilan kahvila

Espressokulttuuri on tasaisesti vallannut sijaa Helsingin kahvilamaailmassa, mutta perinteisellä suodatinkahvilla ja korvapuusteilla voi edelleen yltää kahviloiden eliittiin. Siitä erinomainen esimerkki on Töölönlahden rannalla sijaitseva Sinisen huvilan kahvila.

Maalaisromantiikkaa huokuva seesteinen tunnelma ja poikkeuksellisen upea maisema Töölönlahden yli nostavat Sinisen huvilan kahvilan Helsingin kiinnostavimmaksi kesäkahvilaksi. Mutta Sinisen huvilan kahvila ei ratsasta pelkällä sijainnillaan. Raakapakastepulliin kyllästyneelle paikka tarjoaa ihania tuoreita oman keittiön pullia ja herkullisia marjamehuja. Myös kahvilan aukioloajat ovat erinomaiset, sillä kesäisin herkuista voi nauttia joka päivä säävarauksella klo 8-22.

Aurinkoisena lauantaina kahvilassa oli mukavasti tilaa, eikä siihen voi olla syynä muu kuin kahvilan hieman syrjäinen sijainti. Helsingistä ei löydy upeampaa paikkaa nautiskella hellepäivästä kuin Töölönlahden kallioilla vaahteroiden varjossa.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Mamma Rosa

Mamma Rosan tarjonta perustuu pihveille ja pizzoille. Konstailematon paikka on helppo valinta monenlaiselle nälkäiselle seurueelle.

Sesongin kunniaksi tilasimme valkoista parsaa hollandaise-kastikkeella sekä pihvit, joiden lisukkeena oli samaa tavaraa. Parsan viehätys on sen hennossa maussa, ja se onkin parasta yksinkertaisesti tarjoiltuna. Alkuruoan parsat olivat vettyneitä ja mauttomia ja kastike tunkkaista. Koska Mamma Rosan parsaviikot ovat monivuotinen perinne, voisi olettaa keittiöstä löytyvän taitoa niiden valmistamiseen. Pääruoan mehevän pihvin rinnalla parsan mausta ei erottanut juuri mitään. Pihvikin olisi tosin saanut levätä ennen tarjoilua.

Heikon alun korvasivat hyvät jälkiruoat ja viinit, erityisesti maukas jälkiruokaviini. Parsan sijaan olisikin kannattanut tilata alkuruoaksi valkosipulietanat – niissä ei voi epäonnistua.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Elviira

Hinta-laatusuhteeltaan Helsingin paras menu on löytynyt. Elviiran kolmen ruokalajin menu maksaa vain 35 euroa, ja sillä hinnalla Elviira onnistuu erinomaisen ruoan lisäksi tarjoamaan sekä hemmottelua että yllätyksiä. Myös pidemmästä menusta poimitut ruokalajit olivat loistavia. Viinivalinnat, miljöö ja palvelu tukivat hienosti ruokia.

Hävettää, että kävin vasta ensimmäisen kerran kohta kaksi vuotta Punavuorenkadulla sijainneessa Elviirassa. Yhden käynnin perusteella laadun tasaisuudesta ei vielä voi sanoa juuri mitään, mutta tällaista tinkimätöntä osaamista yhdistettynä omaleimaisiin ideoihin ei voi muuta kuin ylistää.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Coma

Museokadulla sijaitsevan Coman valinnassa lounaspaikaksi painoi erityisesti vastapäinen Kaffecentralen, sillä mikään ei piristä kesken työpäivän niin kuin hyvä kahvi. Mutta ei valintaa tarvinnut muutenkaan harmitella. Coman lounasrisotto oli rakenteeltaan erinomaista: sopivan valuvaa ja riisissä oli vielä miellyttävästi puruvastusta. Maut olivat kohdallaan ja myös salaattipöytä ilahdutti.

Coma on usein täynnä, ja koska se on ahdas tyhjänäkin, lämpötila nousee helposti illallisaikaan varsin välimerelliseksi. Syy suosioon on toki hyvä ruoka, mutta ennen kaikkea edullinen hinta. Comasta selviää illallisaikaankin täydellä vatsalla ulos jopa alle 20 eurolla.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Gastone

Italialainen ruoka on ravintoloissa usein mainettaan huonompaa sekä Suomessa että maailmalla, Italia mukaan lukien. Italialaisen keittiön vahvuus, annosten yksinkertaisuus, muuttuu keskinkertaisesti toteutettuna tylsyydeksi.

Vasta italialainen aito kotiruoka sai minut pari vuotta sitten vakuuttuneeksi italialaisen keittiön nerokkuudesta. Hyvään ruokaan ei tarvita muuta kuin erinomaiset, tuoreet raaka-aineet ja moitteeton valmistus.

Ristorante Gastonen keittiö ei onnistu tarjoamaan niin hyviä raaka-aineita tai täsmällisiä valmistusmenetelmiä, että ne nostaisivat yksinkertaisuuden täydellisyydeksi. Ruoka on hyvää, mutta mainitsemisen arvoista oli ainoastaan kokonaisena grillattu kala Gastonen tapaan. Eikä tämä ruokalaji nouse Gastonen illan parhaaksi ensimmäistä kertaa.

Gastonen ruoka maistuu, palvelu toimii, miljöö on viihtyisä eikä laskun maksamiseen tarvita firman luottokorttia. Jotain jää silti puuttumaan. Helsingin ravintoloiden tyyppivika, neutraalius, vaivaa myös Gastonea. Mikään ei jää erityisesti mieleen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Grotesk

Edellisestä käynnistäni Groteskissa oli ehtinyt kulua jo jonkin aikaa, mutta ravintolassa aiemmin syömäni annokset ovat olleet niin onnistuneita, että ne olivat edelleen hyvässä muistissa. Pitkään kypsytetyt liharuoat ja kekseliäät kasvisruoat ovat Groteskissa erinomaisia, eivätkä ne pettäneet korkealle kivunneita odotuksia tälläkään kertaa. Moitittavaa löytyi ainoastaan alkuruoaksi tarjoilluista marinoiduista hiilimuikuista, sillä annoksen maku ei ollut tasapainoinen. Muuten ruoat ja juomat olivat onnistuneita aperitiivista alkaen.

Groteskilla on hyvästä hinta-laatusuhteesta kertova Bib Gourmand -maininta Michelin-oppaassa ja laskua teki miellyttävämmäksi myös Eat Helsinki -oppaalla saatu pääruoan arvoinen alennus. Mikä meissä helsinkiläisissä on vikana, kun näin laadukas ravintola oli perjantai-iltana puolityhjä?

torstai 18. maaliskuuta 2010

Manala

Manalassa moni asia miellyttää: ruoka on hyvää, hinta kohdallaan ja aukioloajat sopivat myös yösyöpöille. Mutta miksi muuten niin mukava ravintola sortuu niin epätasaiseen laatuun palvelussa? Joskus palvelu on hyvää ja ystävällistä, usein hieman ylimielistä ja välillä suorastaan töykeää. Manala ei valitettavasti ole Helsingin ainoa paikka, jossa asiakas saa jännittää, millä tuulella tarjoilija kulloinkin on.

Sky Ounasvaara

Rovaniemen valitsemisessa hiihtolomakohteeksi painoi erityisesti kaupungin kyljessä Ounasvaaralla sijaitseva laadukas ravintola Sky Ounasvaara. 80-lukua huokuvan hotellimiljöön antaa anteeksi jo ravintolan ikkunoista aukeavan maiseman takia, mutta hyvä ruoka ja välitön palvelu varmistavat nautinnollisen illallisen.

Sky Ounasvaaran menu poimii parhaita paloja pohjoisen ruoasta. Listalta löytyy kiinnostaviakin lappilaisuuksia, kuten poron kateenkorvaa. Poronfilee pääruokana on varsin hintava, mutta jokaiselle eurolle saa vastinetta. Liha on taitavasti kypsennetty ja niin mureaa ja maukasta kuin vain poro voi olla. Ihmetyttää, miksi tätä herkkua on tarjolla niin vähän muissa kuin turisteille suunnatuissa ravintoloissa.

Seuraavaakin lomakohdetta valitessani taidan kiinnittää erityistä huomiota paikan ravintolatarjontaan. Ainakin Ounasvaaralla hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Gran Delicato

Kalevankadun Gran Delicato on pitkään ollut helsinkiläisten kahviloiden aatelia. Laatu on tasaisen erinomaista: herkullinen kahvi ja täydellisen mehevät, hyvin pakatut ciabatat eivät tuota pettymyksiä. Vinksahtaneen välimerellinen sisustus, herkkutiski ja kassaa hoitava isäntä ovat lisäksi erinomaisia tunnelmanluojia.

Mikään edellisistä ei sinänsä ole muuttunut. Taannoinen laajennus on kuitenkin tehnyt tunnelmaan särön. Aiempi, sattumanvaraisen huoleton sisustus on muuttunut laskelmoiduksi: aivan kuin kahvila olisi alkanut esittää itseään. Täytynee vain odottaa, että seinien maali hiukan rapistuu ja kahvilan uskolliset ystävät kuluttavat huonekalut jälleen kotoisiksi.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Rafla

On mukavaa, että eri tilanteisiin on omat paikkansa: kahvitteluun, mutkattomaan lounaaseen, oluen äärellä rentoutumiseen ja usean ruokalajin illalliseen. Sitten on mukavaa, että on sellaisia paikkoja kuin Rafla. Rafla on sopivan mutkaton, jotta sinne on mukava poiketa ruokkimaan kulttuuririennon jälkeistä pikkunälkää – siis tilaamaan vain alkupalat. Yhtä sopiva Rafla on pitkään illanviettoon hyvän ruoan äärellä. Illallisella kaikkien annokset saavat osakseen annoskateutta ilman, että kukaan olisi silti valmis luopumaan omastaan. Se jos mikä on onnistuneen annossuunnittelun merkki. Lista onkin raikas ja yksinkertainen, silti kekseliäs. Paikka käy myös baarista. Keittiö sulkeutuu puoliltaöin, mutta ovet menevät kiinni vasta kahdelta.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

KuuKuu

Etu-Töölössä sijaitsevan KuuKuun konseptia on alkuun vaikea hahmottaa. Ravintola koostuu ruokapuolesta kabinetteineen, baarista ja kesäterassista. Tarjolla on hyvä valikoima sekä oluita että viinejä ja ruokia lihapiirakasta kasvisravioleihin. Yllättävää kyllä, tämä jokaiselle jotain -konsepti toimii.

Ruokalista koostuu kestosuosikeista ja vaihtuvista annoksista. Pääruoat ovat reilun kokoisia ja juuri sitä mitä lista lupailee: selkeitä ja maukkaita annoksia suomalaiseen makuun. Tarjolla on myös monipuolinen valikoima pientä suolaista, ja siksi KuuKuu sopii erinomaisesti työpäivän jälkeiseen tapaamiseen. Ravintolaa ei kannata unohtaa myöskään illallispaikkaa etsiessä, sillä KuuKuun liitutaululta löytyy päivittäin vaihtuva, kohtuuhintainen kolmen ruokalajin menu.

KuuKuun keittiö on auki lounaasta puoleenyöhön. Jos kaupungilla kiertäessä kaipaa hyvää bistro-henkistä ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa ottaa muutama askel Töölöön päin.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Soppakeittiö

Kiireisimpään lounasaikaan Hakaniemen hallin Soppakeittiön edessä on usein jonoa. Asiakaskunta on kirjava, sillä 7–9 euron runsas keittolounas houkuttelee normaalien työpäivän lounastajien lisäksi myös turisteja. Paikan suosikki, bouillabaisse, löytyy valikoimasta lähes päivittäin, ja sen lisäksi on tarjolla kaksi vaihtuvaa keittoa.

Paikan suosio ei suinkaan ole sattumaa, sillä keitot ovat hyviä ja Hakaniemen hallin tunnelma lyömätön. Ravintolan omaperäisyyttä lisää myös tilan puute. Suomalainen syö harvoin kylki kyljessä tuntemattoman ihmisen kanssa ja vielä nauttii siitä. Juuri se on Soppakeittiön ydin: samanlaista tiivistä ja mukavaa tunnelmaa ei löydä muualta.

Aito

Eat Helsinki -ravintolaopas tarjoaa ahkerille ravintoloissa kävijöille pientä helpotusta rahan menoon. 32 euron arvoisella oppaalla saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla kahdessatoista Helsingin laaturavintolassa.

Ensimmäinen vierailu Eat-oppaan kanssa suuntautui ravintola Aitoon Etu-Töölössä. Kesällä 2009 avattu ravintola tuntuu saavuttaneen jo laajan asiakaskunnan, joten pöytä kannattaa varata ajoissa ainakin viikonloppuiltoina. Aito täyttääkin kaikki hyvän kortteliravintolan vaatimukset: maukkaan kolmen ruokalajin menun saa alle 40 eurolla, viinejä on kattava valikoima myös laseittain, miljöö on viihtyisä ja palvelu ystävällistä.

Aidon konsepti on tarjota konstailematonta, kotimaisiin raaka-aineisiin luottavaa ruokaa, ja siinä ravintola on myös vahvimmillaan. Illan lipsahdus oli pääruokana tarjoiltu strutsi, jonka lisäkkeenä olleen tsatsikin valkosipuli peitti muut maut alleen. Muuten illan menu oli onnistunut, kauden raaka-aineita painottava selkeä kokonaisuus. Juuri niin kuin kortteliravintolassa kuuluukin.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Antiokia Atabar

Antiokia Atabar tarjoaa turkkilaisen ruoan ystäville tutun listan hummuksesta lammasruukkuun ja falafeleista baklavaan, eivätkä palvelu tai sisustuskaan tarjoa yllätyksiä.

Annokset tulivat pöytään siinä järjestyksessä kun ne valmistuivat. Mezelautaset oli tehty etukäteen jääkaappiin ja lämpimät alkuruoat saapuivat pöytään vasta yhdessä ensimmäisten pääruokien kanssa. Täsmälliseen palveluun tottuneita suomalaisia tämä hämmensi, mutta Atabarissa ei kannatta olla turhan tarkka. Palvelu oli erittäin ystävällistä, eikä lauantai-illan vatsatanssiesitys haitannut rentoa tunnelmaa.

Ruoka Atabarissa oli maukasta, erityisesti 15 euron hintaiset lihapullat jogurttikastikeessa maistuivat. Ravintola Kilim Espoon Tapiolassa päihittää kuitenkin Atabarin sekä hinnassa että laadussa.

torstai 18. helmikuuta 2010

Bakfickan

Kruununhaan Bakfickan perustuu husmanskostille, yksinkertaiselle ja perinteiselle ruotsalaiselle arkiruoalle. Bakfickanissa on päädytty painottamaan yksinkertaisuutta. Annokset ovat äärimmilleen pelkistettyjä: niissä on vain välttämättömimmät komponentit eikä lainkaan koristeita. Yksinkertainen ja perinteille uskollinen linja näkyy myös ruokalistalla.

Ruoka Bakfickanissa on maukasta, joskin yllätyksetöntä. Luottaminen perusasioihin kuitenkin kannattaa: viihtyisä miljöö, ystävällinen palvelu ja maukas ruoka toimivat. Ainoa, mikä jää mietityttämään, on paikan hinta-laatusuhde. Jos yksinkertaisista raaka-aineista koostettu annos näyttää siltä, ettei siihen ole tarvinnut tuhlata monta työtuntia, toivoisi sen näkyvän myös hinnassa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Siltanen

Viehättäviä kahviloita Helsingistä alkaa löytyä jo mukavasti, mutta minne mennä töiden jälkeen yhdelle? Juoman lisäksi työpäivän päätteeksi kaipaisi pientä purtavaa ja ennen kaikkea kiireetöntä tunnelmaa. Kallion vastaus tähän pulmaan on kesäkuussa 2009 Hämeentien varteen avattu Siltanen.

Alkuillan jälki-istuntoon Siltanen on varannut juomatarjouksia. Ruokalista on suppea mutta riittävä. Listan leivät ovat runsaita ja hintansa, noin yhdeksän euron, arvoisia. Palvelu on usein välinpitämätöntä tai jopa töykeää, mutta paikan retrohenkinen sisustus ja letkeä rytmi houkuttelevat jäämään myös toiselle.

Vaikka Siltasen palvelussa olisi parannettavaa, konsepti toimii. Helsinkiin mahtuisi lisää näitä vanhoista kaavoista irtautuvia baareja, joiden listoilta löytyy myös raikkaita annoksia oluen kylkeen.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

La Torrefazione

Viime syksynä Aleksanterinkadulla avattu La Torrefazione lienee tämän hetken kiinnostavin kahvila Helsingissä. Jo sijainti ja konsepti takaisivat sille riittävän asiakaskunnan, mutta kiinnostavaksi paikan tekee intohimo kahviin. Kahvilan yhteydessä toimii paahtimo, ja torrelaisten päämääränä onkin täydellisen espresson metsästys, ei mukiinmenevän kahvin aikaansaaminen.

Kahvila tuntuu olevan jatkuvasti täynnä, mutta ainakin lounasajan ulkopuolella paikat ovat aina löytyneet tiskillä jonottamisen aikana. Jokainen La Torressa juomani kahvi on ollut erinomainen. Keskittyminen kahviin näkyy valitettavasti inspiraation puutteena leivonnaisvalikoimassa. Aamiainen ja lounas odottavat vielä testaamista.

torstai 11. helmikuuta 2010

Kabuki

Kabukin ristiriitaisuus hämmentää: Kanta-asiakkaat saavat erinomaista palvelua, muut usein huonoa. Ruoka on laadukasta, miljöö taas epämiellyttävä.

Jäykälle suomalaiselle matalassa pöydässä istuminen on hankalaa, mutta hyvä ruoka ja edulliset hinnat pitävät huolen siitä, että senkään pöydän saa harvoin varaamatta.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Šašlik

Helsingin ravintolamaailmassa on jo pitkään käytetty samaa sisustuskonseptia: kaupunki on täynnä pelkistetyn skandinaavisesti sisustettuja paikkoja. Viime vuosina skandinaavisuus on tarkoittanut tummaa puuta ja valkoista. Venäläiset ravintolat edustavat täysin toista tyyliä. On hämmentävää huomata pitävänsä tummia suurikuvioisia tapetteja, raskaita verhoja ja kokolattiamattoa raikkaana vaihtoehtona.

Šašlik on Helsingin venäläisten ravintoloiden klassinen edustaja. Sesongin mukaan söimme blinejä, jotka eivät kuitenkaan olleet ihanteellisen rapeita. Koska seurueemme oli suuri, rapeuden puuttuminen oli tosin odotettavissakin. Trilogian mädit olivat tuoreita ja sopivasti suolattuja. Palvelu oli erinomaista.

Venäläisten ravintoloiden huono puoli on yleensä hinta. Yksi blini kolmella mädillä maksoi noin 30 euroa.

torstai 4. helmikuuta 2010

Blue Peter

Lauttasaaren Blue Peterin liikelounas oli kelvollinen, mutta 31 euron hinnalla olisin odottanut vähemmän lounasmaista kokonaisuutta. Kalapöydän rinnalla alkuruokavaihtoehtona oli maa-artisokkakeitto, joka oli hyvää, mutta odotukset maa-artisokan aromikkuudesta ja keiton täyteläisestä kermaisuudesta eivät aivan toteutuneet. Sorsanrinta kastikkeineen oli maukas pääruoka, mutta rasvainen juusto-perunakroketti ja väsähtäneet vihannekset jättivät mielikuvan huoltoaseman leikkeestä. Jälkiruoan suklaavaahdossa oli tuplaripaus chiliä, vaikka ripauskin olisi riittänyt. Palvelussa ei ollut moittimista, ja viinisuositukset olivat asiantuntevat.

Blue Peter on ennen kaikkea kesäravintola, ja kesäisessä merimaisemassa tämäkin ruoka olisi taatusti maistunut paremmalta kuin mitä se olikaan.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Perho

Opetusravintola Perhossa voi sattua kaikenlaista. Erityisesti palveluun kannattaa suhtautua huumorilla, sillä tarjoilijaharjoittelijoilla on usein vielä perusasioissakin opettelemista. Ei silti kannata arkailla palauttaa annosta keittiöön, jos se ei tyydytä.

Tällä käynnillä kaikki sujui kuitenkin jouhevasti. Meille osui ystävällinen ja osaavakin tarjoilija. Palvelu oli sujuvaa, eikä keittiössä tällä kertaa käräytetty blinejä, joten annokset tulivat pöytään nopeasti. Blinit olivat suorastaan erinomaisen rapeita ja riittävän rasvaisia. Siianmäti lisäkkeenä oli erittäin raikasta, ja suositeltu vehnäolut toimi mukavasti annoksen kanssa.

Blinikauden ensimmäinen visiitti oli siis erinomaisen onnistunut. Ravintola oli perjantai-iltana pullollaan muitakin herkuttelijoita. 15 euron hintainen blini on varsin edullinen, joten saatan hyvinkin pistäytyä nauttimassa toisenkin ennen blinikauden päättymistä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Demo

Demon nerokkuus piilee kekseliäissä mutta pelkistetyissä annoksissa. Vaniljalla ja chilillä maustettu rapukeitto oli erinomainen aloitus. Chilin sopiva puraisu toi särmää pehmeään keittoon. Poron sisäpaisti oli mureaa, ja mustatorvisienet sekä tähtianikseen vivahtava kastike täydensivät hienosti maukasta lihaa. Juustojen jälkeen aterian kruunasi suklaafondant, vaniljajäätelö ja vadelmamousse. Tuolla yhdistelmällä ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan.

Viinit täydensivät erinomaisesti ruokia, ja palvelu oli mutkattoman hyvää, kuten Demossa aina. Erikoisruokavaliot huomioitiin sujuvasti.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Yume

Yumen lounassushi oli kohtuullista, mutta täydellinen raikkaus puuttui. Lounasannos oli rullapainotteinen, ja vähintäänkin riisi oli tainnut käydä jääkaapissa. Annoksen nigireissä oli turhaan painotettu tonnikalaa, se kun tuoreudessa harvoin voittaa lohen. Palvelu oli sujuvaa ja nopeaa, kuten lounaalla kuuluukin.

Norisushi kauppahallissa vie kuitenkin edelleen Helsingin parhaan lounassushin tittelin.

Texas

No, ei kai tästä voi syyttää kuin itseään. Kyllä ravintoloita vähänkin tuntevan pitäisi tietää, minkä riskin ottaa, kun astuu Texasin kaltaiseen paikkaan. Burgerit olivat sitä mitä odotinkin, mutta palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija piikitteli asiakkaitaan ja sen jälkeen laskutti ylimääräisistä juomista. Tai yritti laskuttaa ja jäi vielä riitelemään asiakkaiden kanssa asiasta. Ei ole ihme, että ravintola oli perjantai-iltana puolityhjä.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Yume

Olen pitkään ihmetellyt, miksi ravintolat eivät taistele tipattoman tammikuun tuomaa hiljaista kautta vastaan. Palace-ravintolat ilahduttivat tänä vuonna tammi–helmikuun after work -tarjouksella: 40 %:n alennus ruuasta klo 15.30–18 alkavalle pöytävaraukselle.
Yume oli tiistai-iltana puolillaan. Seurueemme keskittyi sushiin. Yumen listan makit ovat mukavan kekseliäitä ja siksi sushilistan parasta antia. Nigireissä ja sashimissä olisi ollut parantamisen varaa. Tonnikalan tuoreus oli Helsingin sushipaikkojen perustasoa. Yumen hinnoilla odottaisi enemmän.
Sushi oli hyvää, mutta ei missään tapauksessa täyden hintansa arvoista. Muhevan alennuksen saattelemana lähdimme ravintolasta kuitenkin hymyssä suin.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Luomo

Luomoa on hehkutettu paljon, joten odotukset olivat korkealla. Moitittavaa saakin hakea. Alkuun jouduimme hieman odottamaan palvelua, mutta seitsemältä pöydän oli varannut tietysti moni muukin.

Heti aperitiivista alkaen Luomo yllätti positiivisesti. Kelvollisia ehdotuksia alkoholittomiksi aperitiiveiksi ravintoloilla on harvoin, mutta Luomossa appelsiinimehu oli tuorepuristettua.

Kyytönjuusto pinjansiemenillä oli erinomainen aloitus, joskin juustoa olisi saanut olla enemmän suhteessa lisäkkeisiin. Toiseksi alkuruuaksi tarjoiltu Merenpohjaksi nimetty annos sen sijaan oli täysosuma. Annoksen asettelu todella toi mieleen merenpohjan ja liemeksi kaadettu merivesi täydensi vaikutelman. Maut olivat aivan yhtä kohdallaan kuin ulkonäkökin. Täydellisesti paistetut kampasimpukat, pehmeä mustekala sekä oivaltavat lisäkkeet olivat kaikkea sitä, mitä Luomolta odottikin. Yllätyksellisyys ja laatu säilyivät koko aterian ajan. Kekseliäät leivät sekä huolella valitut viinit täydensivät hienosti annoksia.

Menujen hinnat ovat Luomon vajaan vuoden pituisen historian aikana nousseet jo reilusti, mutta ravintola oli tammikuisena iltana edelleen täysi. Vaikka kahden hengen seitsemän ruokalajin illallinen jaetulla viinipaketilla syö kukkaroon aimo loven, on hinta-laatusuhde yhä kohdallaan. Laskulle ilmestyvät yllättävät summat vedestä ja kahvin kanssa tarjoilluista petits foursista ovat nykyään Helsingin finedining-paikoissa valitettavan yleisiä. Luomo ei onneksi sortunut siihen.

Erikoisilla raaka-aineyhdistelmillä kikkailu on vaativa laji, jonka Luomon keittiö todella hallitsee. Michelin-tähti lienee jo tulossa.

torstai 14. tammikuuta 2010

Tapiontori

Lounas Tapiontorissa oli jälleen varmaa laatua. Maa-artisokkakeitto oli sopivan kermaista ja pehmeää. Härännoisetit olivat erinomainen pääruoka, mutta siika maistui kasvatetulta eikä yltänyt erinomaisuuteen.

Tapiontorin mutkaton tunnelma ja hyvä ruoka miellyttivät, tosin linjaan sopimaton vesihifistely harmitti. Onneksi vedellä kikkailu on jo laskeva trendi ja paluu vesijohtovesi- ja perusvichy-linjalle on käynnissä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Saffron

Tasokkaampi intialainen kuulostaa hyvältä, mutta maistuu ihan siltä tavalliselta intialaiselta. Saffronin ruoka oli hyvää, mutta naan-leipä taikinaista. Tarjoilu ei ollut asiantuntevaa, mutta ystävällistä kuitenkin. Tasokkaampaa itämaista ruokaa kaipaavalle suosittelen Farangia.